DUNK DUNK DUNK

Denis sai juuri kerättyä kamppeet kasaan paalujen merkitsimisen jälkeen, kun tielle pölähti kaksi raskasta ajoneuvoa. Toisella lavetti perässä paalutuskoneen kanssa ja toisella kuormana oli 300 metriä teräspaalua. Kaverit ovat kotoisin Auraanmaan Teräspaalutuksesta.

Voisiko aikataulut paremmin mennä, kun mittaaja lähtee, niin paaluttaja tulee?
Vaikka olisikin niin helppoa ottaa kunnia aikataulusta itselle, niin kyllä se Auranmaan Teräspaaluttajat oli sen suunnitellut niin hyvin. Kiitos siitä!

Pian lavetilta ryömi itsekseen alas tuo paalutuskone, joka muistuttaa kaivinkonetta. En ollut uskoa silmiäni, kun kone tulee alas ilman kuskia! Lavetin vierellä olevalla kaverilla oli sylissään kauko-ohjain, jolla konetta sai liikutettua. Näyttihän se melkoisen maagiselta, kun mies kävelee edellä ja paalutuskone seuraa perässä kuin kiltti koira.

Itse kuski

Kuvittele sueraava tilanne: puuhastelet illan hämärässä omalla pihalla, kaivinkone hiipisi tontillesi, hytti valaistuna ..Voisi siinä alaleuka loksahtaa auki!
Myöhemmin selviäisi, että kaverit olivat tilanneet jullikaksi sinulle pikku yllätyksen !

Kone siis ryömi talonpohjalle, jonne oli juuri merkattu nuo 29 vihreää ruksia. Aloin ymmärtää, miksi konetta ei ajettu hytistä – keskelle päästyään se olisi turmellut jo puolet merkeistä kuskin istuessa autuaan tietämättömänä hytissä näkemättä niitä.

Teräspaalut ja niihin kuuluvat osat otettiin esille ja ensimmäinen teräspaalu nostettiin ylös.
Kaverit suosittelivat korvatulppia. Vedin pipon tiukemmin korville ja vastasin, että katson vain muutaman paalun, sitten lähden asioille.

Alkoi melkoinen jumputus, kun kone alkoi painaa teräspaalua maahan. Sinne se upposi kuin kuuma veitsi voihin. Huhuh, tuossako talomme pitäisi pysyä.
No onneksi vauhti stoppasi jossain kohtaa ja paalu löysi itseään kovemman vastuksen.

Homma alkoi puoli kymmenen maissa ja valmista oli iltapäivällä. Ajasta voi vähentää työmiesten ruokatunti plus ajo landelta cityyn.

Eli reilut 4 tuntia. Lavetilta lavetille. Olisi siinä saanut lapiolla ja kairalla tehdä hommia...

Tästä se lähtee

Vielä pieni muotoon leikkaus.... rälläkällä  

Valmista tuli

PUHUVA KEPPI JA 29 RASTIA

Miinus yksi. Audimme värjöttelee anopin pihalla. Syynä auton parkkipaikkaan ei ole edellisen illan kostea ilta, vaan asumme Hentin äidin yläkerrassa, retrohuoneessa, rakentamisen ajan.
Kello on vailla 7, kun starttaamme kohti tonttia.

Tänään pitäisi olla paalupaikkojen merkkaus ja paalutus ( ei muuten liity mitenkään formulakisoihin...) Mihin aikaan, ei ollut ihan varmaa, sillä joku työmiehistä oli joutunut sairaalaan. Vaan mihinkäspäs meillä olisi kiire.
Joimme odotellessa konttiaamukahvit ja seurailimme päivän valkenemista. Joskus tulevaisuudessa sitä voisi seurata olohuoneen ikkunasta!

Aamukahvit kontissa

Kaunis päivä alkamassa

 Puoli yhdeksän aikoihin saapui Denis ja alkoi mittailla paalujen paikkoja.
Rakennesuunnittelijan tekemä paalukartta oli lähetetty Deniselle, joka syötti sitten tiedot  autocadin ohjelmalla firman mittauslaitteelle. Settiin kuului useampia laitteita ja jalustoja.
Kysäisin ohimennen koko mittaussetin hintaa - vaatimattomat 25 000 euroa!

Itse paalupaikkoja hakeva vempain laitettiin kävelysauvaa muistutavan kepin päähän ja se puhui narisevalla naisen äänellä, mihin suuntaan keppiä täytyy siirtää, jotta oikea rastin paikka löytyisi.
Nainen ollut varmaan samassa työhaastattelussa, kuin se navigaattorin nainen.Onpa siinä Denisellä työkaveri - kuivankankealla äänellä käskyttää miestä koko päivän. Onneksi meillä oli vain omakotitalom merkkaus - ajettele kerrostalon tai jonkun ostoskeskuksen pohjien merkkausta! Rasteja on yli sata..

Koko hommaan meni reilut puoli tuntia. Ennättipä Denis siinä ajassa veistellä puusta vielä kepit, jotka lyötiin rastien keskelle, jotta merkintä pysyisi tallessa, vaikka sora siirtyisi.

Olimme melkoisen myytyjä nykypäivän tekniikkaan - kuinkahan monta tuntia olisi käsipelillä mitaten mennyt aikaa, ennenkuin oikeat paikat olisivat löytyneet?
Mikä parasta - Denis oli niin iloinen ja huumorintajuinen, että siitä tuli hyvälle tuulelle.

Kiitos Denis!

Paalukartta

Laitteen sisällä nainen ja nariseva ääni

Aamuaurinko kultasi tontin pengertä hienosti ja antoi hauskat varjot meille

Kasviparat tsemppaavat pakkasta vastaan

Laite on kuin koru

Tästä aukosta näkyi tarkasti vaikka naapurin aamukahvin juonti... oli siinä sellainen kiikari

Iloisen värisiä rasteja tuli maahan 29 kpl

RAKENTAJAN HULLUT PÄIVÄT

Jossakin kaukana pirisee. Kelloradio pamahtaa päälle. Pimeää ja pimeää. Mitä hiivattia, katson kelloa, joka näyttää 5,30 - miksi meillä on herätys näin aikaisin???

Jaa juu, tänäänhän on Puukeskuksen hullut päivät… Kaikki miinus 70 %. Sekös sopii meille köyhille.
Peräkärry on laitettu valmiiksi illalla Audin perään ja nopeiden aamutoimien jälkeen istumme kuuden aikaan autossa. Mikä startti päivälle!

Pääsemme 10 kilometrin matkan Paraisten keskustaan, kun Hentti alkaa kiroilla. Kuultuani asian, kiroilemme molemmat. Peräkärry oli näet täynnä konttibileitten käytössä olleita tuoleja ja pöytiä!!! Ja kuorma oli tietty unohtunut purkaa. Ei kun täyskäännös ja purkamaan kuormaa pilkkopimeässä navettaan. Kompuroimme ja kiroilimme. 

Pääsimme lopulta Turkuun ja olimme auttamattomasti myöhässä, sillä koko piha oli miehitetty autoilla ja peräkärryillä. Myyjäparat sukkuloivat kiireisinä trukeilla, sillä vakioasiakkaat tiesivät mitä ostaa, toisin kuin me amatöörit, jotka kuljimme silmät pyöreinä. Suuren hallin telineet tyhjenivät kovaa vauhtia ja me tuijottelimme tapahtumaa ihmeissään. Onneksi olimme laatineet ostoslistan ja aloimme käyttäytyä muiden tavoin, jotta saisimme kärryyn jotakin täytettä. Meistä ihmisistä tulee kummallisia, kun on kyse rahansäästöstä. Hyvä ettei sieltä viety käsistä toisen tavaraa, kun halvalla sai. Kuulimme, että oikeasti oli tullut käsirysykin, kun oli oltu niin kiivaissa tunnelmissa.

Milloin tahansa kysyit myyjältä jotakin, oli vastaus, että tunnin kuluttua, nyt on kiire! Mutta onneksi saimme omatoimisesti kasaan sormipaneelia, saunan puutavaraa, pellavaa ja ekovillaa, Finnfoamia, kattopaneelia, terassilautaa, ruuveja, maaleja ja ties vaikka mitä. Audi ja peräkärry sukkuloivat Turun ja Sydmon väliä 4 eri reissua, toipa tuttavamme yhden kuorman pakettiautolla Paraisille. 

Mutta illalla 7 aikaan oli viimeiset purettu konttiin ja hyvä että on sellainen. Sen verran tuli hamstrattua.
Laskin, että päivän rallissa tuli säästöä 4 000 - 5 000 euron verran. Sitä rahaa saisi jonkun aikaa tienata muilla keinoin.

Tunti kaupan aukeamisen jälkeen

Naisen varustus rautakaupassa -  käsilaukku, rukkaset ja rakennuspiirrokset

Saunan seiniin

Tarkkaa laskentaa kilojen suhteen, ettei tule ylikuormaa

Vieläkö mahtuu?

Mitä opimme päivästä? Kannattaa aina rekisteröidä puotien tavarat aivojen alekansioon valmiiksi. Ei mene aikaa tavaroita etsiessä. Ja piikkarit auton vakiovarustukseen.

VANHAN TONTIN ETUJA

Kun tontilla on ollut aiemmin asutusta, on siellä myös puutarha. Ihania omenapuita, luumupuita ja kirsikkapuita, jotka tuottavat satoa.
Keräsimme kaikki omenat,mitä maassa ja puissa oli. Puita on kaksi ja puoli, sillä se viimeinen on vähän heikossa hapessa, mutta kyllä sieltäkin muutama omena irtosi

Kaiken kaikkiaan omenoita oli 70 kiloa ja Hentti latasi ne autoon ja ajoi Kårlahteen - Bornemans Musterin mehustamoon.
Paluumatkalla autossa oli 13 kpl mehukanistereita - jotka hanaviinikanistereina lienee sinullekkin tuttuja.
Mehu säilyy avaamattona huoneenlämmössä ja avattuna 4 viikon ajan jääkapissa. Melko ekologista kaikin puolin, silää säilyttämiseen ei juuri haaskaannu energiaa. Eikä sisällä mitään lisääaineita.
Nyt meillä on siis 39 litraa kauniinväristä ja hyvänmakuista omenamehua.

PÄÄDYIMME HIRTEEN

Vaikka tontinosto aikoinaan sai inspiraation kivitalosta, olemme loppujen lopuksi kuitenkin puutalon ystäviä. Piste.  Olihan meidän edellinenkin talo tehty hirrestä, vieläpä yli sata vuotta sitten. Talo hengitti, siinä oli hyvä asua ja talo eli jotenkin vuodenaikojen mukaan. Narisi ja nirisi tai vinkui välillä kovan tuulen iskiessä sen vanhoihin seiniin.

Siksi tuntui luontevalta valita hirsitalo. Honkatalot tarjosi meille hyvää ja ystävällistä palvelua sekä asiantuntevaa neuvoa. Niinpä tontille kohoaa hirsirunko, joka matkaa tehtaalta rekankyydissä aina Ritolasta saakka tänne Paraisille. No missä on sitten Ritola??? Ritola- Töysä löytyy Jyväskylästä luoteeseen ja kaikki ovat varmaan kuulleet Tuurin – kaupasta Se on siinä hyvänä maamerkkinä lähellä. Jos vain ennätämme, aiomme tehdä tehtaalle visiitin ja hurvitella hirsien päällä oikein toden teolla. Ja kysellä ja kuunnella. Niin historiaa kuin nykypäivää.
Jos sinulla tulee kysymyksiä mieleen, laita niitä kommentteihin – voisin metsästää niihin vastauksia tehdaskäynnillä.

Talon ulkonäkö tulee olemaan vanhanaikainen, sillä eihän meistä moderneja saa tekemälläkään.
Ja suurimmaksi päättäjäksi oikeastaan tulikin tontilla oleva vanha navetta, joka on suojelun kohteena. Sen seuraksi ei olisi sopinut moderni eikä liian pieni talo, sillä navetta on melkoisen kookas.  

Kompromissina teemme kellarikerroksen kivestä, sillä sinne tulevat kaikki märkätilat. Haaveilen tässä vaiheessa valetun betonin pintaa seiniin sellaisenaan – harmaana ja kauniina. Aika näyttää mitä sinne sitten lopulta tulee.

Eli hirsirunko on nyt tilattu Honkataloilta, ensimmäinen maksuerä onnekkaasti maksettu.
Nyt vain odottelemme laskelmia talon painosta, jotta paalutuskartta voidaan tehdä.
Toivottavasti talo ei liho tavaroidemme painosta vuosien saatossa ja uppoa saviseen maaperään…

Tässä Honkatalon osoite, jos kiinnostuit 

Honkatalot.fi - Honkatalot - Hirsi-, Eko- ja Puupalkkitalot‎

ALOITUSKOKOUS

Katselen uteliaana ympärilleni. Seinillä on karttoja Paraisten alueelta, talopiirustuksia, muistilappuja ja -lippuja. Työpöydällä on kansioita ja papereita. Kasassa on varmaan meidänkin kansio.
Istun kahden gentlemannin välissä – Begin ja Hentin. Päivi ja Kenneth istuvat pöydän toisella puolella. Kello on 11.00 ja olemme Paraisten Kaupungintalolla rakennustarkastajan huoneessa ja on aika aloittaa Työmaan Aloituskokous. På svenska.

Kokouksen tarkoitus on, että rakennushankkeeseen ryhtyvä (itse hanslankari ja päävasaran käyttäjä), pääsuunnittelija, vastaava työnjohtaja ja rakennusvalvoja tutustuvat ja tapaavat toisensa.
Rakennusprojektia käydään läpi, samoin lupa-asioita. Lähinnä kai kartoitetaan, onko rakentaja ymmärtänyt, mitä kaikkea rakentaminen pitää sisällään - on kuulemma joskus tullut yllätyksenä rakentajalle, että sähkötkin täytyy olla suunniteltuna.

Kerrotaan rakennushankkeeseen ryhtyvälle, miten välttyä 15 000 euron ”sakoista”. Sellaisen bonusmaksun saa verotoimistosta, ellei ole näyttää selontekoa ammattimiesten tekemistä työtunneista ja – päivistä, kun muuttotarkastusta tehdään.
Kirjanpitovelvollisuus alkaa, kun työmaalla on viisi ammattimiestä hommissa. Ja sehän tulee helpolla – sähkömies, putkimies, vastaava, kaivinkonekuski, arkkitehti.

Aloituskokouksessa käydään läpi myös riskit. No höh, avioeron mahdollisuudesta ei mainittu sanallakaan, vaikka siinä lienee suurin riskin paikka…
Vaikka rakennustarkastajan mielestä ei ole tyhmiä kysymyksiä, mielessäni käväisi kuitenkin kysymys, jotta kuinkas usein ne rakennusprojektit keskeytyvät juuri tuosta syystä…

Vaikka kokous oli melkoisen virallinen, oli itse asia melkoisen tuttua meille vanhoille vasaranheiluttajille. Kirjattiin ylös meidän asiantuntijat, kuten vastaava, lvi, sähkö, suunnittelija etc.
Nimettiin urakoitsijat – sähkö, lvi, maansiirto …

Komeimmin loisti rivillä ”rakennusurakoitsija” nimet Hentti ja Hanskankari. H&H.

Laadunvarmistuskohta olikin uusinta uutta, liekö 1.7.2014 voimaan tullut uusi laki syynä siihen?
Siinä oli mm kohta, jossa määrätään henkilö (meikäläinen) tarkistamaan jokaisen työmaalle tulevan rakennustarvikkeen ja laitteen!! Että niissä on CE- merkintä!!
No huh huh, onneksi ei päädytty sahaamaan itse lautoja. Mihin olisin valittanut, kun niistä ei olisi löytynyt  CE-leimaa?

Tärkeimpänä juttuna pidin kokouksessa selostettua paloturvallisuusosuutta ja kotiinvietäväksi saatua eeposta ” Ympäristöministeriön : pientalotyömaan valvonta ja tarkastusasiakirja”. Todella konkreettista tietoa rakantajalle. Aioinkin syventyä opukseen iltalukemisina. Tosin kirjan alussa merkintä ”Helsinki 2007” kertoo ,että eepos ei taida olla kaikistellen ajan tasalla, sillä moni asiahan muuttui tänä kesänä lakiuudistuksen myötä.
Se selvinnee projektin myötä, mitkä asiat ovat muuttuneet tuossa ajassa ja mihin suuntaan.
Ei ole rakennusvalvonnan puolellakaan helppoa, kun kaikki muuttuu koko ajan.

Mutta kaiken kaikkiaan - aloituskokous antaa varmaan ensikertalaisille enemmän tietoa ja ymmärrystä missä järjestyksessä ja miten asiat hoidetaan.

Hentti kysäisikin yhtenä päivänä minulta, että tuleeko uusien lakipykälien tuloksena parempia taloja?
Tuskin, sillä ei taideta pystyä päihittämään 1700-luvulla tehtyjä, vielä pystyssä olevia taloja, vaikka kuinka yrittäisimme…

Ihanaa, kun seuraatte projektiamme! Iso kiitos siitä!