Mutta tänään... tänään harava löi aamupäivällä kipinää ja liekö raitisilma virkistänyt, vai oliko se huomenaamulla saapuva portaitten runko...joka tapauksessa porraskuilu sai kyytiä.
Maalasin kertaalleen hirret Uulalla, ikkunan pielet ja listat saivat viimeisen pintamaalin. Pesin siinä innostuksissani ikkunatkin siltä alueelta.
Hentti puolestaan purki kuilua suojaavat patikat pois ja irrotti muovin pois.
Keskikerroksesta kurkatessa alkoi melkein huimata, sen verran kummalliselta pudotus alakertaan näytti.
Vaan alakerrasta katsottuna maailma alkoikin näyttää avaralta ja kuulostaa hiljaiselta.
Tuo muovi nimittäin pingottui ilmanpaineesta joka kerta, kun avasi minkä tahansa ulko-oven ja siitä kuului kummallinen rapiseva ääni.
Näky alakerran lattialta suoraan ylös on hauska- shakkiruutuinen seinä molemmin puolin ja OSB-levy päättää näkymän melkein 8 metrin korkeuksissa. Ikkunat kivasti päällekkäin ja valoa alkoi tulvia alakerran pimeään kolkkaan.
Huomenna pitäisi saapua portaitten metallirunko ja jos kaikki menee putkeen ne pitäisi olla asennnettuna, kun saavun illalla töistä.
