Mitä tulikaan tehtyä?

Mutta tässä sitä nyt ollaan.

Rakennuslupa kädessä,joka tuli tänään postissa. Hiukan pelottaa, sillä en ole koskaan rakentanut uutta (Henttikin vain kerran), vaan käsissä on aina ollut joku vanha talonritsa, minkä joku on valinnut oikealla paikalle. Oikeaan ilmansuuntaan. Oikeanlaiset ikkunat. Oikeanlaiset ovet. Vastuu remontoinnista on rajoittunut seinien sisäpuolelle.

Nyt ei ole valmista seinää, mihin nojata- ei edes sokkelia, mikä olisi kehyksenä ideoille. Veneessämme oli sentään pakki, jos halusi peruuttaa, mutta tämä projekti ei omista peruutusvaihdetta.

Mutta onneksi on keksitty sellainen ammatti kuin ARKKITEHTI. Heillä on silmää ja kokemusta talon paikasta ja visioista. Ja meillä on hyvä onni kun saimme Päivin suunnittelemaan. Esittelen tiimimme myöhemmässä vaiheessa.

Kaikilla talonrakentajilla on suunnitelmat ja paketit valmiina. Mutta ei tietenkään meillä. Karibia tyylillä mennään - ehkä huomenna.

Lupa siis on ja nyt vasta mietitään mistä se talo tulee - paketista vaiko pitkästä. 

KUINKA KAIKKI ALKOI

Tarina siitä, kuinka voi tulla tontinomistajaksi 

Olimme kyläilemässä tuttavien luona vuonna 2007. Asuimme silloin Paraisilla, 1800- luvulla tehdyssä puutalossa, jota oli remontoitu kuin Iisakin kirkkoa ja remontti alkoi olla loppusuoralla. 

Tuttavapariskunnalla oli tiilitalo, jota kateudella ihastelimme. Ulkoseiniä ei ikinä tarvitsisi maalata ja ikkunatkin olivat 1900 luvun loppupuolelta.
Olisipa ihanaa asua joku päivä uudessa kivitalossa!!!!!!

Paluumatkalla selailin autossa tapani mukaan lehtiä. Oli sisustusta ja asuntomarkkinaa.  
Kuinka silmiini osuikin Paraisilla myytävä tontti. Kaukana keskustasta eikä merikään ollut ihan vieressä, vaan parin kilometrin päässä.
Jokin sai meidät uteliaaksi ja kotiin palattuamme päädyimme netin ääreen. Ja arvata saattaa, miten siinä käy kun on kaksi impulsiivista ihmistä – sitähän lähdettiin ajelulle heti…

Tontti oli kauniilla paikalla, mutta edellisten asukkaiden jäljiltä oli jäänyt vain kolme karrelle palanutta rakennusten puolikkaita ja ehjä navetta. Mutta sehän ei meitä hulluja pysäyttänyt. Päinvastoin. Näimme tontin kauneuden kaiken tuon roinan läpi. Monien mutkien kautta päädyimme kaupantekotilaisuuteen ja siinä sitä sitten oltiin. TONTINOMISTAJIA.

 Eikä aavistustakaan koska sinne rakennetaan. Ehkä joskus purjehdusreissunjälkeen, jos lompakkoon jää mitään jäljelle.



Lupaava alku eikö totta?????