HAPPY NEW YEAR

HILJAISTA

Rakennustyömaa rauhoittui Jouluun - ei pauku vasara, ei hakkaa leka eikä nosturi surise.

Kaunis ilma houkutteli, kylmyydestä huolimatta, meidät valokuvaretkelle Sattmarkiin.

Loppupäivä onkin mennyt kirjan ja ruokien välissä sukkuloiden.

 

JOULUKSI KOTIIN!

Omassa kodissa...

Todellisuus ...

Loin tänään lumet olohuoneesta, keittiöstä. makuuhuoneesta, vessasta ja vaatehuoneesta.
Oli melko helppo joulusiivous!
Hentti ajeli idän ihmeellä, Belaruksella, lumet sivuun. Varsinkin Belaruksen tieltä.


Toivomme sinulle oikein rauhaisaa Joulua!

MITÄS MÄ TEEN?

Lauantai 20.12. Suljin kampaamon oven kahden jälkeen. Heilautin olalle aniliininpunaisen kassin, jossa oli remppavaatteet.

Marie oli vastassa Audilla ja ajoin hänet kotiin. Vahdinvaihto.

Ajoin Sydmoon ja vedin auton parkkiin. Talo alkoi näyttää talolta. Wau.

Astelin konttiin ja avasin finnfoamista tehdyn iglun oven.

Pöydällä lojui lounaslautaset. Loput ruoat olivat unohtuneet pöydälle.

Uusi kahvikeitin alkoi näyttää pinttyneeltä ja keksipaketti oli unohtunut auki.

Roskakori pursusi tavaraa ja kompostiin menevä sankko oli tyhjennetty ties milloin.

No, raksa mikä raksa – nyt ei ole aikaa siivota.

Vedin pitkät kalsarit jalkaan, kolme kerrosta puseroita, kaulahuivin ja pipon. Turvakengät villasukkien kavereiksi ja paksut työhanskat käteen. I am ready.

Kipaisin kontista työmaalle ja näin kätevästi kävi ammatinvaihto muutamassa minuutissa.

Kiipesin harkoista ja eurolavoista tehdyt portaat ylös ja olin talon sisällä.

Mitäs mä teen?

Lyhyt oppimäärä hirsirakentamisesta :

Joka hirrellä on kirjain ja numero yhdistelmä, jotka kertovat seinän, kerroksen ja hirren paikan.

Hirret ladotaan kierros kerrallaan.

Hirren päällä oleviin uriin tulee tiiviste (paisuva) ja samoin nurkkiin.

Nosturin päässä on liinat, joissa on metalliset tapit. Tapit asetetaan hirsissä oleviin reikiin ja nostettaessa ne ”piukoittuvat ” kannattaen hirttä.

Hirsi nostetaan edellisen päälle, asetetaan paikalleen ja koko sakki painoksi päälle. Moukaria, kiroilua tai jippii huutoja.

Hirsissä oleviin reikiin hakataan pystysuunnassa puisia tappeja (olisko puolen metrin mittaisia), jotka sitovat kerrokset toisiinsa. Tappirivit vaihtavat paikkaa, jotteivat ne olisi aina samassa kohdassa.

Hirsiin on porattu valmiiksi myös sähköjohdoille paikat (jos olet muistanut lähettää sähkösuunnitelman ajoissa) ja niihin ei olisi suotavaa laittaa tappia, muuten voi olla talossa pimeää.

Lisäksi hirsissä on reikiä kierretangoille, joilla kiristetään pakettia.

Meitä oli kaksi teippaamassa + nosturikuski+ 3-4 miestä tapittamassa ja asentamassa, eikä yksikään pyöritellyt peukaloita.

HENTIN JOULUPALAPELI

Ensimäinen osa hirsistä tupsahti myöhäisenä iltana tontille. Kuski sai pilkkopimeästä huolimatta purettua kuorman oikealle tontille ja oikeille alustoille. Sinne ne jäivät vetämään hirsiä, ne meidän seinät.

Hirsien matka oli ollut pitkä, sillä Honkatalot-tehdas sijaitsee Ritola-Töysässä, siellä lähellä kuuluisaa kyläkauppiasta.

Toinen kuorma saapui seuraavana päivänä ja Hentti vastaanotti kuorman ja kahvitti Karin.

Karin mielestä kuorman tuonti ja purku sujui helposti, sillä tie oli hyvä, piha leveä sekä hyvät alustat hirsille.

Edellinen reissu kun oli ollut saareen, jonne mentiin lautalla ja vain nuppikuorman kanssa. Kuorman purku keskelle metsää oli haastavaa ja pihalta piti peruuttaa kahdenkilometrin verran,  kun kääntymään ei päässyt.Lisäksi piti hakea perävaunusta lisää tavaraa ja tehdä sama uusiksi!

Ei sitä varmaan moni rakentaja ajattele, miten monta kuormaa tontille täytyy tuoda isoilla autoilla.

Tuskin mekään, ellei Bobbe olisi valaissut asiaa.

Nyt ainakin kuskit ilahtuvat, kun heidän työ ei vaikeudu turhaan.

Oli kuin jouluaatto, kun aloimme avata hienosti suojattuja paketteja.

Kauniita hirsiä olivat tehtaalta lähettäneet. Paketteja avatessa tuli ihanan puun tuoksu.

Olen aina pitänyt puun tuoksusta, liekö isoisän geenejä veressä, sillä hänhän oli kirvesmies.

Hentti ja Keijo nostivat ensimmäisen hirren

 ( punnertivat ja puhisivat) ontelolaatan päälle, joka oli puhdistettu huolellisesti.

Siitä se alkoi. Voin vain kertoa, että hirret painoivat. Painotan sanaa painoivat!

Kuskin mukaan 30 kg/metri. Mutta oli niin tai näin, 9 metriä pitkiä hirsiä ei montaa käsivoimin nostele.

Ajattelimme, josko saisimme muutamat alimmat hirret paikoilleen ja työn käyntiin ennen kuin nosturi tulisi.
Begi kävi tarkistamassa, jotta kaikki lähti alusta lähtien oikein.

Ristimittoja otettiin, jottei tulisi Pisan tornia.

Elias ja Roba tulivat talkoisiin hauiksineen. Pikkuhiljaa hirret siirtyivät oikeille paikoille.

Moni ihmettelee, miksi näin vaikeasti käsivoimin.. no onhan sukunimemme Hankalahti!

Tosiasiassa haluamme olla mukana tekemässä, jotta tiedämme joka sentin tulevasta talosta.

Ja myönnettäköön, että olemme uteliaita oppimaan.

Mutta totta puhuen, kyllä hirsien paino yllätti.

Keijo on rakentanut paljon hirrestä ja nosturikuski Jorma on ollut myös paljon hirsityömaalla.

Joten meillä oli kaksi vankkaa ammattilaista mukana.

Ilman heitä ei homma olisi onnistunut. Me kaksi ja kokematon nosturikuski olisi ollut pommi yhdistelmä.

Joten jos sinäkin päädyt hirteen, kannattaa olla ammattilaisia apuna, jos et ole ennen kokeillut.(Suomenkieli on sitten hauska kieli)

Tosiasia on, että hirsirakentaminen poikkeaa niin paljon tavallisesta rakentamisesta, että kannattaa käyttää ammattilaisia.
Sitä varten talotehtailla on asentajia.Ei niitä turhaan ehdoteta talopaketteja myytäessä.

HIRRET SAAPUIVAT

Tiellä kaukana näkyy Honkatalojen rekka

Mukava kuski Kari

UUSI TIE SYDMOSSA - BELARUKSEN TIE

Ontelolaattojen väleihin jäävät raot valettiin umpeen ja harkon sivun & ontelolaatan väliin  tuli vielä betonikakku, jonne Hentti oli tehnyt rautahärpäkkeitä.

Kuin kakun pursotusta

Betonia tuli taas putken suusta ja vibralle mentiin perässä. Ylimääräinen kura vedettiin petkeleellä kasaan ja lopulta alas.

Viidestä kuutiosta kuraa valui kellariinkin, aina niitä rakoja jostain löytyy. Ja siivottavaa oli taas meikäläiselle.

Hentti yritti saada pressut pysymään kovassa tuulessa. Vedellä täytettyjä kanistereita roikkui joka puolella pessun kulmia ja silti tuuli halusi viedä pressut mennessään.
Puhallin laitettiin lämmittämään alapuolelta ja kaikki aukot peitettiin finnfoamilla.
Hullujen puuha sivusta katsottuna..
Nyt koko homma sai jäädä kuivumaan Itsenäisyyspäivän pyhiksi. (kirjailija ei ole aina reaaliajassa...)

Tällä viikolla Gert ja Ain muurasivat kellarin loput väliseiniä paikalleen ja Hentti järjesteli pihaa kuntoon. Sadevesijärjestelmä ja salaojat saivat paikkansa.

Talon ympärystä täytettiin, jotta tulevien hirsien nosto olisi helpompaa. Tontilla täytyy olla paljon tilaa, kun hirret tupsahtavat pihaan. Ja hyviä alustoja niille.




Mutta mikä parasta, täytön yhteydessä meidän tontille syntyi uusi tie - Belaruksen tie!

Voi olla, ettei posti löydä perille, jos tuon osoitteen korttiin laittaa..
Nimittäin tie on ihan Hentin mielikuvituksen tuotosta.
Mieleni tekisi laittaa katukyltti kyseiselle tielle.

ONTELOLAATAT

Kiire, kiire ja kiire. Jotta kaikki olisi valmista ennen ontelolaattojen tuloa, oli pojilla kova draivi päällä.

Mutta kun keskiviikkoaamu 3.12 valkeni, oli kaikki valmista. Tietty, olihan Gert,Ain ja Hentti laskeneet siihen malliin.

Porrasaukko kellarikerroksen ja keskikerroksen välillä oli peitetty ja tuettu hyvin, ettei kukaan humahda siitä alas, ei edes betoni...

Ensin tontille saapui J.Simolan nosturi Kaarinasta. Parkkeerasi vempaimen talon viereen. Pisti tallat alas.

Nosteli ohessa tuhannen kilon ylimääräiset sementtisäkit pois sisältä. Onneksi Gert muisti asian, muuten olisi ollut kova homma saada ne ulos käsipelillä.

Seuraavaksi tontille suhahti Parman ontelolaatat puoliperävaunun kyydissä.

27 kappaletta ontelolaattoja vaakatasoon pakattuna. Melkoinen painolasti. Ja hintaa niille kertyy 5000 euron kieppeillä. Mutta tuleepahan nopiaan valmista pintaa.

Yhdeksältä nosturi alkoi nostaa laattoja, Arin huudellessa järjestystä rekan lavalta pojille .

Kuisti sai kunnian ottaa vastaan ensimmäisen laatan.Siitä seuraavat 26 löysivät paikkansa leveitten ”kynsien” kannatellessa laattoja yläilmojen halki. Gert ja Ain hoitivat vastaanoton. Hentti sitoi raudoitushäkkejä seuraavaa työvaihetta varten ja seurasi syrjäsilmällä tapahtumaa.

Puoli yhdeltätoista kaikki oli nostettu ja asennettu. Hemmetti kun kävi näppärästi.

Mutta, mutta. Aina kaikki ei käy niinkuin Strömsössä...

Parman rekka otti tiemme kurvin suoraksi ja pölähti ojan puolelle.

Siinä ei Belaruksen voimat riittäneet vetämään sitä pois.

Eikä ihmettely paljon auttanut, sillä jumiin jäänyt nosturi veloittaa 90 e tunti. Plus Alv.

Joten hädissään Hentti soitti Bobbelle. Kiltti kun on, niin tuli pyöräkuormaajalla hätiin. Sai kuin saikin vedettyä rekan pois. Vajaa kaksi tuntia siinä meni sählätessä ja nosturi odotteli taksan raksuttaessa... Pe- hanan pe-hana... Kuka tämänkin laskun lopulta maksaa?

Tieltä ei ole suistunut toistaiseksi kukaan kuski, eikä keliäkään voinut syyttää.

Mutta – summa summarum - nyt pääsi katselemaan laattojen päältä näkymää, joka on joskus olohuoneen ikkunoiden edessä.

Wau ja vielä kerran Wau.

Odotellaan vain aikaa, kun istutaan katse pellolle suunnattuna Canonin linssin läpi ja kurjet poseeraavat meille tietämättään...






Otin muutaman kuvan tontilla myöhään illalla. Oli valoisaa, sillä kuu valaisi niin hienosti. 

KELLARIKERROS

No mutta – kylläpäs pankin vaihto sai vipinää ihmisiin (katso kommentit) Hyvä niin.

Ainahan asioita kannattaa pohdiskella ja kuulla muitten kokemuksia. Niistä sitten muodostuu se itselle parhaiten sopiva vaihtoehto.

Hei, mutta mennään välillä tontille.

Siellä on tapahtunut viime aikoina hurjasti!

Gert ja Ain hanslankareineen (Hentti ja minä) ovat saaneet kellarin ulkoseinät muurattua ja valettua. Onpa muutama väliseinäkin jo paikallaan.
Hauis kovana on kannettu valueristeharkkoa, betoniharkkoa, betonivaluharkkoa, lautaa, rautaa niin paljon, että ne ovat tulleet yöuniinkin.

Rautaa on mennyt kilometritolkulla ja välillä tuntuukin, että rakennamme pommisuojaa.

Lähes kaikki harkkokasat ovat hävinneet pihalta ja pian näyttää siltä, että tontille valmistuukin Sydmon ainut kerrostalo - sen verran oudolta ylöspäin nousevat seinät näyttävät pitkään matalana olleella tontilla.

Betoniauto on käynyt tontilla täyttämässä valueristeharkkoja pariin otteeseen. Varmuuden vuoksi olemme valaneet matalia kerroksia usein sen sijaan että valaisimme koko korkeuden kerralla ja ehkä huonosti. Laitetaanhan sitä ruokaakin alas mahaan useamman kerran päivässä...

Mutta kyllä täytyy myöntää,että Ari Lindroos on valinnut hyvät työmiehet itselleen! Kaikki on mennyt aikataulun mukaan ja seinät eivät ole sentintarkasti suorassa vaan MILLINTARKASTI.
Ja aikatauluhan on ollut kireä, sillä pelkäämme pakkasta.

Villikissa Magnus ja Begi ovat pitäneet hyvää kontrollia työnlaadusta.

Päivät ovat suunnilleen menneet tätä rataa:

Herätys puoli kuusi. Oli sunnuntai taikka maanantai.

Pilkkopimeässä saavumme tontille ja sytyttelemme valoja.

Gert ja Ain laittavat myllyn käyntiin ja virittelevät linjalankoja.

Minä ja Hentti pidämme huolta, että muurattavaa riittää.

Ohessa koetamme kuumeisesti miettiä, mitä vielä pitäisi huomioida, ettei vaan joku putki tai johto unohtuisi.

Siivousta piisaa. Muovia ja tyhjiä uretaanipulloja tulee urakalla, jotka joutavat roskiin.

Harmillista, kun kaikki pullot päätyvät metallinkeräyksen sijaan sekajätteeseen ,sillä pulloihin jää aina tavaraa sisälle.

Betonipöly lentää ilmassa, laikka ja saha soi, mylly käy. Pihalle unohtunut Audi alkaa näyttää betonikuorruteiselta.Kuka senkin ennättäisi pestä? Sisätilan hiekasta saisi päiväkotiin varahiekkalaatikon.

Laminoidut pohjakuvat pysyvät kuivina sateelta, mutta muurauslaastin pöly tekee niihin oman lisän.

Vetiset hanskat ja kuivuneet kädet ovat rakentajan vakiovaruste. Työvaatteet ovat betonista kankeita. Vetokejut junnaavat betonipölyn ansioista. 

Aamu seitsemästä on hervottoman pitkä aika 9 kahvitunnille, jota nautitaan kontin sisälle tehdyssä ”iglussa”.

Kontti on nimittäin pe–anan kylmä, mutta keksimme käyttää ekovilla paaleja yhteen nurkkaukseen ja Finnfoamista saimme loistavan katon. Joten pienellä lämmityksellä saamme pausseilla nauttia lämpimästä iglusta.

Ylellisyytenä kierrätyskeskuksesta ostettu mikro ja upouusi kahvinkeitin.

Työpäivät ovat kestäneet iltamyöhään, mutta se on ollut sen väärtti.

Ja sää meillä talvirakentajilla – sehän ei ole paljon poikennut alkukesän säästä. Juhannuksenahan satoi lunta. Joten meillä on asiat vielä hyvin.

Siderautoja valueristeharkkoihin

Hentin hauis kasvaa