KIINALAISTA MUURIKALLA

Sunnuntai - iltana kaikki tuntuu taas mukavalta. Lumenpoisto sujui nopeasti, emmekä käyneet kellarissa pilaamassa päiväämme – siellä olisi kuitenkin ollut vettä tai jäätä...

Saimme sen sijaan poltettua risuja pois. Avuksi saapuivat Ansu ja Ari, Robakin tuli katsomaan, miten talo edistyy. Pian porhalsi Eva Pertin kanssa ja risukasa pieneni pian kovaa vauhtia. Hyvästi punkit – siellä lehtien seassa ne kuulema talvehtivat.

Laitoimme tulet muurikan alle ja heitimme sinne broileria, vihanneksia ja keitettyjä nuudeleita. Paljon tulisia mausteita ja voila – seisova buffet oli auki. Jokainen otti ruokaa ja lampsi igloon syömään.

Söimme ja joimme kahvit - ilta olikin sillä aikaa hämärtynyt,kun kömmimme iglusta ulos.

Talkooporukka lähti ja jäimme Hentin kanssa istumaan nuotio vahdeiksi.

Nuotiosta leijaili ylös kauniita kipinöitä, lehdistä kaiketi. Hyvin erikoisia, kuin ilotulitus konsanaan.

Kuulimme samalla pöllön huhuilevan. Alkavat pian etsiä seuralaista. Kevät on siis tuloillaan.

Tylsästä alusta koituikin kiva päivä.

Sunnuntaisesta ruoanlaitosta lumen keskellä alkaa tulla mukava traditio. Pariviikkoa sitten Anne ja Pena Hyvinkäältä käväisivät katsomassa hirsitalon mallia. Silloinkin ruoka valmistui lumen keskellä.

Miksi odottaa kesään, kun voi talvellakin grillata?

CIRQUE DU SOLEIL

Sunnuntaiaamu. Kello kahdeksan. Väsyttää ja ajatuskin taas rakennukselle menosta saa hartiani jäykistymään. Joko ontelolaatoilla on lunta, vettä tai jäätä. Ja työnvälineeksi saa valita lumikolan, märkäimurin tai petkeleen.

Paljon mieluummin surffailisin netissä tori.fi sivuilla retromööpeleitä katsellen. Olen jäänyt koukkuun funkis ja retrotavaraan...

Olin torstaina vapaalla ja menin rakennukselle. Pojat kävelivät kattovasojen päällä ja kiipesivät sieltä kattotuoleille. On näet aluskatteen aika ja sen päälle tulevien lautojen naulaus.

Homma näyttää alhaalta katsottuna kuin Cirque du Soleilin päiväkeikka landella.

Laudoilla kävelyä ja kurkottelua.

Minäkin jouduin kiipeämään vasojen päälle ja täytyy myöntää, ettei paljon naurattanut. Turvavaljaita ei voinut käyttää, sillä niihin sidottava köysi olisi pitänyt olla niin pitkä, ettei siitä alas pudotessa olisi ollut kuin harmia. Sen verran edestakaisin siellä sai liikkua.

Niinpä naulapyssy pauhaa nyt vähän alempana. Onhan siinä alhaalla kuistikin rakennettava. Samalla sen kattorakenteista saa hyvän telineen, joka helpottaa kattohommia.

Nyt kun meillä on ollut remonttirappuset taloon eurolavoista, huomasimme, että sisäänkäynti

siltä puolelta kuistia tuntuukin paljon luontevammalta. Päätimmekin siirtää sisäänkäynnin kuistin keskeltä kuistin päätyyn. Ja mikä parasta, rappusilta pääsee suoraan Belaruksenkujalle!

Uudet kuvat tarvitaan tietenkin, mutta toisaalta rappuset tulevat nyt paljon lyhyemmiksi ja maansiirtohommat pienenivat kuistin edestä puolella.

Moni asiahan muuttuu aina projektin edetessä, tuskin vain meillä. Paperilla kaikki on niin erilaista kuin todellisuudessa. Mutta hyvä, että asioita voi aina muuttaa.

Olemme saaneet uuden talonmiehen tontille. Jäljistä päätellen kärppä on asettunut asumaan Honkatalojen tavaroiden alle. Kaverilla on hyvä maku asunnon valinnan suhteen.

Nähtäväksi jää, riittääkö asunnon koko hänelle, vai tarvitaanko pian laajennusosaa...

Luistimilla pääsisi

Pertti oli talkoissa, petkele soi ja jää vaihtoi paikkaa

Hannes tuli Uudesta Seelannista, takana 3700 km pyörällä. 

Lue blogista :http://aaltokiwi.blogspot.fi/

Melkoinen sirkuskenttä

Tuleva kuisti

KATTOTUOLIT TAIVAALTA

Ajelen tai pikemminkin luistelen Sydmon tietä. Tie on peilijäässä ja onnistun pysymään tiellä.

Pellon reunaan saavuttuani näen talomme ”valaistuna”, sillä on ilta ja olen tulossa kampaamosta.

Talo näyttää isolta ja kaikkien ihmisten mielestä hirveän isolta.

Mutta...

Tein kotikäynnin eräänä päivänä palvelutaloon ja siinä laittaessani mummun hiuksia ajattelin, että pieneen se ihmisen elämä kutistuu loppuvuosina. Vain muutama huonekalu voidaan ottaa mukaan kodista ja suurimman tilan tarvitsija on rollaattori.

Niinpä siinä ajattelin, että mitä ihmettä – niin kauan kuin mahdollisuutta on, niin nautitaan elämästä hienolla peltonäkymällä ja väljällä tilalla. Kärvistellään sitten myöhemmin.

Talomme oli juuri saanut hartioilleen 25 kattotuolia. Olivat kuulema tulleet kuin taivaasta, sen verran korkeimman kautta tulivat. Nyt alkaa muoto hahmottua.

Rakentamisen vaikeimpia juttuja on ollut kuvitella kokoluokka tulevalle talolle ja rakenteille.

Paperilla kaikki näyttää niin pieneltä. Mutta kaipa silmä tottuu näkemäänsä. Niinhän se käy noille kasvojen rypyillekin...

Nyt alkaakin sitten se akrobatiaosuus.

Aluskate ja laudoitus pitäisi saada paikoilleen, jotta peltikaton saisi suojaamaan taloa.

Loppuisi tuo alituinen lumen puhdistus ja jään hakkaaminen lattiasta.

Lopuksi Hentin slogan: rakentaminen on monipuolista liikuntaa, joka saa joka kropan osan särkemään. Pitäiskö sittenkin varata se palvelutalon paikka valmiiksi????

HISTORIALLINEN HETKI

-13 astetta pakkasta. Kahdet villasukat, neljä kerrosta puseroita, alpakka kaulahuivi, villapipo, untuvatakki ja ties mitä. Olo kuin Michelin – ukolla, mutta tänään tietää taas palelevansa.

Onneksi ei sentään tuule. 

Kokoonnuimme kontin edessä kello kahdeksan. 

 Lukot taas jäässä kuten tavallista. Sytkärit kaivettiin esiin ja ja alettiin lämmittämään - edes lukkosula ei auta näihin perhanan lukkoihin.
Miksei ostettu sitä tonttia Karibialta ja hikoiltaisi ihanasti siellä nyt merinäköalaa ihaillen? 

Jorma peruuttaa autonsa tontille ja asettelee tukijalat paikoilleen. Laittaa niiden alla tukevat laatat, jottei jalat uppoa maahan. 

Roba höylää tappeja

Roba ja Elias kantoivat sirkkelin ulos – tappeja täytyy sirklata lisää. Taidettiin alkuinnossa laittaa niitäkin turhan tiuhaan. Vaan pysyypähän talo kasassa.

Elias valmiina nousuun

Minä laittelin kotona tiskatut astiat igluun (meillähän ei kertakäyttöastioihin sorruta) ja latasin kahvimasiinan valmiiksi. Kuuma kahvi maistuu ja lämmittää mukavasti jäätyneitä sormia, kun tauon aika tulee.

Availimme pressuja ja kuivattelimme pois jäähilettä hirsien päältä kuumailmapuhaltimella.

Tiivistenauha kun ei näet tartu kylmään eikä märkään pintaan.

Telineet alkavat olla jo melkoisen korkealla. Huojuvat, kun 

kiipeämme Mandun kanssa sinne, kaiketi jalkamme tutisevat siihen malliin.Miksei rakennettu matalampaa tölliä?

Teippaaminen kylmässä,paljain sormin ja yläilmoissa sujuu, muttei ole niitä lempihommia Mutta eilen viimeiseksi laitetut hirretkin on tiivistettävä paisuvalla tiivisteellä. Ja kuten nimikin jo kertoo, paisuvaa ei voi laittaa liian ajoissa. Vaan juuri ennen kuin seuraava hirsi tulee sen päälle.

Mutta onneksi muun teippaamisen voi hoitaa ennen hirsien nostoa.

Piasuvasta nauhasta suojapaperia... Yli kilometrin verran teipattu

Mandu vauhdissa

Tänään jatketaan kierroksesta numero 20 ylöspäin. Loppu häämöttää kierroksella numero 24. Kuinka korkeaksi telineet silloin nousevat?Ja kuka sinne kiipeää? Roballa ja Eliaksella ei näytä olevan mitään korkean paikan kammoa.

Talkoopojat osoittautuivat melkosiksi voimanpesiksi. Hirsi poikineen sai selkäsaunaa pojilta lekan muodossa.

Jormalla oli ohjat hyvin käsissä – osasi aina kertoa hyvissä ajoin, mitkä hirret täytyy teipata ja valmistella. Ja Uskomaton muisti - mikä hirsi löytyy mistäkin kasassa.

Jos joku teistä harkitsee hirsirakentamista, ottakaa ihmeessäJorma nosturin kanssa hommiin! Kyllä homma luistaa.

Tänään saimme lämpöisenruoan, ei kotiin kuljetuksella, vaan ”igluun kuljetuksella” sillä Ansu ja Ari ovat niin ystävällisiä, että hurvittilevat ruokapakin kanssa tänne periferiaan.

Normaalilla lounastauolla ruoka lämpiää mikrossa tai kuten eilen, grillissä. Vihannesnyyttejä, makkaraa ja jälkkäriksi grillatut banaanit suklaatäytteellä.

Elias kiipeilee

Jorman hyvin ansaittu paussi

Kello kolmetoista oli ihistoriallinen hetki. Viimeinen hirsi laitettiin nosturin nokkaan ja siitä yläilmoihin. Pojat odottelivat orrella, jotta saivat lyödä tapit paikoilleen ja kierretangot sisään.

Oli paussin aika. Ansaitun sellaisen!

Lounastauolla laskeskeltiin, että kuinka monta työtuntia suunnilleen menee hirsirungon pystytykseen.

Pääsimme matemaattiseen yhtälöön 200 miestyötuntia. Osa hirsistä raahattu käsin ja osa nosturilla.

Mutta siinä se nyt seisoo komeasti pystyssä.

Mustfinn hiljenee.

Viimeistä viedään

Viimeinen hirsi ylhäällä

Klonks klonks klonks

Voitontunne!

TALON POHJA- JA JULKISIVUKUVAT

Monella on mielessä ollut kysymys, että minkälaista taloa sitä oikein rakennetaan?
Minkä kokoista ja näköistä?

No valaistaanpa sitten vähän.

Ihan aluksi halusimme hengittävän ja vanhanaikaisen talon. Kaikkien tuttavien hirsitaloissa oli niin hyvä ilma, joten hirsitalo tuntui ainoalta järkevältä ja hyvältä vaihtoehdolta.
Talostahan ei pitänyt tulla suuri - vain kahdelle aikuiselle riittävät tilat. Ja valmiudet rakentaa lisää huoneita seuraavan asukkaiden tarpeiden myötä. Vaan toisinhan siinä kävi.

Talon kokoa paisuttivat seuraavat asiat :

Huonon maperän takia jouduimme paaluttamaan ja nostamaan koko taloa metrin suunniteltua ylemmäs.
Siitä syystä/seurauksesta alunperin vain puoliksi talon alle suunniteltu kellarikerros kasvoikin kokonaiseksi. No Hentti sai kellariin hyvät työtilat itselleen, ehkäpä joku päivä navetassa myydään vaikka linnunpönttöjä....

Tontilla ollut korkea, suojelun kohteena ollut navetta päätti, ettei kaveriksi sovi mikään matala päärakennus. Joten mikään yksitasoratkaisu ei tullut kysymykseen. Siksi taloon tulee ullakkokerroks ja sinne varaus lisähuoneille.

Koska emme löytäneet mieleistä valmista pakettia, oli se räätälöitävä.
Honkatalot sai kunnian toimittaa paketin meille. Eristeeksi tulee  ekovilla ( 200 mm), joka puhalletaan ulkopuolelle, sen päälle tuulensuojalevy ja tuuletusrako. Koko komeuden kruunaa paneeli, punamultainen sellainen.

Kellarikerros rakennetaan harkoista ja sinne sijoitetaan kosteat tilat.
Keskikerros ja yläkerta rakennetaan Honkatalojen hirrestä 135x 260
Väliseinät koolataan, eristetään ja niihin tulee halltex+ pinkopahvi tai?


Koska olemme pidelleet vasaraa aiemminkin kädessä, päätimme tehdä mahdollisen paljon itse.
Muuraus-, sähkö- ja Lvihommissa käytämme ammattilaisia, auttaen itse mahdollisimman paljon.

Mutta tässä nyt julkisivu- ja pohjakuvia. Kuvat laminoituja ja kuvaaja laiska. Lopputulos alla....

Ohessa alan ammattilaisen selostus neliöistä:






Alat ovat aika "byrokraattisia" - tässä lyhykäisesti.
Bruttoala on selkeä: seinien ulkopintojen mukaan kaikki.

Kerrosala (250) on "seinien  ulkopintojen
mukaan pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja".

(paksuuteen lasketaan silloin 250mm)

Kerrosala on se rakennusoikeuden määrä, joka sanotaan esim. kaavassa.

Huoneistoala on "huoneistoa ympäröivien seinien sisä-
pintojen mukaan ja vähennetään runkorakennusosien
rakennusosa-alat".

Esim. meidän kellarikerroksen kerrosalaan laskettiin työ/ask/mh ja khh.