LISÄÄ LAPSIA

Hentillä on ollut muutaman viime vuoden ajan haave. Haave, joka saa monen ihmisen kummastelemaan ja ihmettelemään. Jopa nauramaan tai hihittelemään.

Mutta oli niin tai näin, valmistelut ovat alkaneet, sillä olemme rakentaneet pesän pienokaisia varten.

Jottei lukijoilla menisi kahvi väärään kurkkuun, kyseessä on kattohaikaran pesä eikä perheenlisäyksen suunnittelu.

Asia on nimittäin niin, että Suomessa ei ole vielä yksikään kattohaikara pesinyt. Pientä yritystä on ollut mm Riihimäen tekopesään, mutta jostain syystä linnut jatkavat matkaansa Baltian maihin.

Siellä odottelevat lämpöiset ja hyvän ruoan tuoksuiset savupiiput, joihin on helppo jäädä pesimään.

Lieneekö kielikin tutumpaa?

Mutta, mutta. Nyt on Suomen Paraisille, Sydmon perukoille noussut HAIKARANPESÄ.
Asian hankintaan otettiin Bobbe. Ilme oli melkoinen, kun Hentti kertoi tarvitsevansa tolpan haikaranpesää varten!

Mutta eipä aikaakaan, kun Bobbe oli hankkinut 16 metrisen sähkötolpan, joka lyötiin maahan 2-3 metrin syvyyteen.
Sitä ennen olimme hankkineet maajussilta kärrynpyörän ja punoneet pajusta siihen koripohjaa.

Kärrynpyörä sai HL-metallissa kaverikseen putkenosan, jotta se istuisi tolpan päälle ja kestäisi myrskyt sekä myräkät. Siellä se pysyi ainakin torstaisen myrskyn.Ei ne HL-metallissa ensin uskoneen kuulemaansa, että kärrynpyörästä tulee Haikaranpesä...

Mutta hyvin pojat hitsasivat kiinni putken ja kärryllä vempain tuotiin Sydmoon.

Bobbe nosti pesän tolppineen ylös ja painoi sen tiukasti maahan.

Unohdimme laittaa pesään kiinni lapun ”vuokrattavana”, vaan nyt sitten odotellaan innolla uusia asukkaita.

Tosin suurempi todennäköisyys on voittaa lotossa kuin saada kattohaikara pesimään meille...

Mutta onpahan hauskempaa rakentaa, kun tekee hulluja juttuja välillä.

Haikaranpesä istuu maastoon hyvin, mutta voi siinä muutama niska nyrjähtää ohiajavilta.

Hentti ihailee  pesän muotoa

Pertti hioo tolppaa sopivaksi

Muutamien ärräpäiden jälkeen se on punottu valmiiksi

Se on siinä!

OSTOSLISTA VIIKOLOPUN VIETTOON

Korppuja, 30 mm 270 kpl

Sidontalankaa

Finnfoamia 25 pkt

Kiila-ankkureita

Raudoitusverkkoa 13 mattoa

Lasta

Rahinakivi

Tasoitelaastia 70 säkkiä

Muutama tiili

Eniten ilahduin neljästä viimeisestä tuotteesta – kuuluvat minun stepup- harjoitteluun.

KIIHDYTINTÄKÖ VAI JARRUA?

Valu oli tilattu keskiviikoksi ja laskimme, että tiistai saa jäädä hätävarapäiväksi. Jos joku tavara loppuu pyhinä tai ei valmistu ajallaan. Ja Beginkin piti tulla antamaan hyväksyntä, ennen kuin betonikakkua aletaan leipoa.

Kaikki oli kunnossa tiistaina, Begi nyökkäsi ja varmistimme vielä betonin määrän ja tuloajan. Soitimme vielä Tommille  (Ruskon betonilattia ) ja sovimme treffit talolle keskiviikoksi kello 6.30. Herregud! Saadanko me itsemme niin ajoissa sängystä ylös?

Mutta siellä oltiin ja Tommi alkoi laittaa lattikaivoja oikeaan korkoon. Jäipä meillä vielä aikaa juoda konttikahvit Tommin ja Hannun kanssa ennen betonin saapumista.

Ihanat aamun värit

Jorma, tuo meidän luottokuski, saapui ajallaan ja asetteli auton tukijalat kohdalleen toisen auton peruutellessa lähelle.

Jarrua ei tarvita näin lyhyelle matkalle, ja nyt ei ole kyse auton jarruista vaan betonin jarrusta.

Sillä nimittäin hidastetaan betonin jähmettymistä. Kun monen lautan takana olevalle Korppoon työmaalle tilataan betonia, tarvitaan siihen jarrua mukaan. Muuten tavara jähmettyisi autoon matkalla. Ja jarrua voi lisätä matkanvarrella, kunhan sitä lisää tarpeeksi ajoissa.

Kiihdytin taas nopeuttaa prosessia. Mutta meillä laitettiin normitavaraa.

Tommi otti korkoja laserilla ja Hannu kulki betonilekun kanssa. Arvioitu 12 kuutiota meni ja lisää tarvittiin hiukan. Poikien kumisaappaat ovat betonista kankeita eikä niitä uskalla pestä, etteivät taitokset aukea ja betoni pääsisi sisään.

Liipat lauloi ja tasaista tuli, paitsi kaivojen kohdalla. Pyydettiin suihkun ympärille sellaiset kaadot, että pellolta tuleva vesikin löytäisi sinne...

Sitten odoteltiin betonin kuivumista. Sen jälkeen alkoi hiertäminen, jos nyt oiken termit ymmärsin.

Tommi ajeli koneella ja Hannu kontillaan.

Iltapäivällä meillä oli lattiavalu valmis.Avot!

Hyvää työtä kaikilta.

Tommi tarkkana

Hannu liippaa

Jorma

KONTTAUSTALKOOT

Pertti, Roba ja Elias nostelivat rautaa, ei salilla vaan meidän kellarissa. Eero ja minä tutkimme piirroksia – minä korva tarkkana ohjeita kuunnellen ja Eero tuumaillen.

Hannes kulki uretaanipullolla täytellen viimeisiä koloja ja Hentti poraili betoniseinään reikiä putkille.

Kun ensimmäinen huone oli raudoitettu, alkoi kova vääntö. Vesikiertoinen lattialämmitysputki kääntyi mutkille – tiukoille ja loiville. Nippusiteet rusahtivat kiinni ja metri toisensa jälkeen lattia peittyi sinisestä muoviputkesta.Sarah ja Fredrik käväisivät katsomassa, että homma etenee ja kidnappasivat Eeron pois. Mutta sitä ennen olimme puristaneet Eerolta kaiken tiedon, mitä tarvitsemme talkoissa. Kiitos Eero hyvistä neuvoista!

Kontin iglussa oli tunnelmaa, kun survouduimme sinne kaffetunnille, saati kun taiteilimme uuniperunoiden kanssa ruokatunnilla.

Polvet ja selkä olivat koetuksella raudoitusraudan päällä kontatessa. Nuoremmilla ei ollut hätää, toisin kuin meillä vanhuksilla. Illalla ei taipunut autoon, kuin suurella avustuksella..

Saimme sunnuntain ja maanatain aikana väännettyä puoli kilometriä 17 mm putkea, nippusiteitä 500 ja raudoituverkkoa meni 15 kappaletta. Kirosanoja en laskenut. Mutta Eero ei kiroillut yhtään, sillä hän oli juuri ollut kurssilla, missä opetetaan opettajia olemaan kiroilematta.

Hankalin homma oli vääntää putket KAUNIISTI jakotukille. Kahdeksantoista putkea OIKEASSA järjestyksessä ja vielä meno ja paluupuolelle. Vaan siellä ne olivat valmiina valua varten.

Maanantaina oli niin hieno ilma, että söimme tonnikala avocadotortillat ulkona. Muurikassa palavat ylimääräiseksi jääneet laudan kappaleet iloisesti ja ruokaa saa melkoisen määrän kerrallaan.

Grilli on hyvä apu uuniperunoille ym. Ei kai raksaruoan aina niin tylsää täydy olla?

Kiitos kaikille konttaustalkoisiin osallistuneille, ilman teitä konttaisimme vieläkin.

 

 

 

 

 

 

HULLUJEN PUUHAA

Projekteista projekteihin

Olen aina kateellisena ihaillut ihmisten seesteistä elämää – koti kunnossa, syntymäpäivänä kaikki laulavat sängyn reunalla kakkuvadit kädessä ja elämä täynnä traditioita.

Itse olen tarponut elämääni projekteista projekteihin eikä loppua näy.

Hyvinkäällä kuljin sorkkarauta kädessä purkaen ja remontoiden omakotitaloa ja asuntoja.

Sama jatkui Paraisilla, Hentti-parkakin joutui projektityöntekijäksi meikäläisen tavattuaan.

Juuri kun saimme talon remontoitua katosta lattiaan, se perhana otti ja paloi.

Projekti ”muutto yllättäen” alkoi ja palattuamme takaisin taloon aloitimme uuden projektin ”Serenan varustus maailmalle”

”Serena maailmalla” oli taas iso projekti ja samalla erilainen elämäntapa. Ihana sellainen. Välillä kaipaan veneessä asumisen mukavia puolia- helppous hypätä sukeltamaan, uudet paikat ja aava meri silmien edessä.

Se tontiltamme avautuva aava maisema varmaan teki aikoinaan minuun vaikutuksen, muistutti varmaan merta jollakin tapaa. Siitä alkoi ”hanslankari projekti”

Nyt hanslankari projekti vie kaiken vapaa-ajan ja vähän enemmän.

Mikä kummallisinta, kaikki projektit ovat tulleet omasta päästä paitsi tulipalo. Eli ei voi kun katsoa peiliin, jos jurppii. Mutta kun on siunattu moisella luonteella, on sen kanssa opittava vaan elämään.

Yritän miettiä eläkepäiviä, enkä voi millään kuvitella istuvani keinutuolissa ristisanatehtäviä täytellen. Ehkä mieluummin vaellellen maailmalla uusiin paikkoihin tutustuen.

Anoppi sanookin, että hullujen puuhaa, kun saavumme iltamyöhään työmaalta. Lienee oikeassa.

Vaan kyllä se on niin, että on asioille on aina lyötävä päivämäärä ja sitten on tähdättävä siihen, että kaikki on kunnossa, kun esim kura lattiaa varten saapuu.

Niinpä tiedämme olevamme polvillaan koko sunnuntain ja maanatain raudoitusverkon päällä.

Lattialämmityskaapelit kääntyvät piirustusten mukaan mutkille ja 500 nippusidettä pääsee niitä kiinnittämään. Alla on 200 metriä sähköputkea ja päälle tulee 9 senttiä kuraa.

Että se niistä Pääsiäistraditioista...

Nauttikoon ken voi, hullujen puuhat jatkukoon!

Talo uudesta näkökulmasta

Kuin Stadiumin mainos

Melkoinen kieppi röörejä