KIRPPISRALLI

Tänään saimme nauraa itsellemme. Ja kunnolla.

Kaikki alkoi oikeastaan Tori.fi- sivustosta, joka on imaissut minut sisäänsä.Mutta pieni pala historiaa ensin...

Kun myimme ennen maailman merille lähtöä talomme vuonna 2011, myimme suurimman osan kalusteista, matoista, verhoista jne. Melko epätavallista, mutta totta. Totta on myös se, ettei meillä nyt ole liiemmin huonekaluja, joka on tietysti mukava asia, kun rakentaa uutta taloa.

Edellisen asunnon huonekalut olivat pitkälti roskalavalöytöjä tai kirppis/sukulaisbongauksia. Ja 1900 luvun alkupuolelta, osa jopa sitä vanhempia.

Päätimme ryhtyä uuden talon myötä moderneiksi. Tai niin me kuvittelimme.

Ollaan päästy sitten niin pitkälle, että 50- luvun kalusteet miellyttävät eniten ja jopa 60- lukukin kelpaa. 70- luvulta kelpuutetaan vain harkiten...Ollaan siis tosi morderneja!

Ja niinhän sitten selailen päivittäin Tori.fi tai huutonet tai Kuopionkirppis (mulla on näet alihankkijoita Leppävirralla)

Tähän mennessä on koukkuun tarttunut Kuopiosta teaksohvapöytä, Somerolta pari tuolia ja eräänkin näköistä krääsää Hyvinkäältä. Mutta tämän päivän naurut olivat huippujuttu.

Bongasin kivan seinäkellon ja matontamppaustelineen Porista. Siis hitsin kaukaa. Mutta soitin kellosta ja puheluun vastannut mies oli mukava. Kertoi isänsä olleen puuseppä ja myyvät pois hänen talon jäämistöään. Hmmm

Varasin kellon ja telineen ja lupasin tulla lähiaikoina. Ihan hullua.

Tänään oli vapaapäivä kampaamosta, ja olisi pitänyt alkaa tasoittamaan teknisentilan seiniä...mutta kaipa yksi kirppariralli vie voiton harkkoseinän tasoittamisesta. Ennätän tehdä sen joku toinen päivä.

Hypättiin aamulla Audiin ja kärry pomppi iloisena perässä. Jarrua löytyi ensimmäisen kerran Luvian kohdalla, jossa oli mielenkiintoinen kirppari. Lupasimme tulla paluumatkalla ajan kanssa uudestaan.

Tapasimme Pekan ja tsekkasimme kellon, purimme tamppaustelineen kasaan ja teimme kierroksen talossa sekä tallissa.

Ovea kaivetaan veneen takaa esille

Mukaan tarttui edellisten lisäksi kolme ovea (rakastan erilaisia ovia), ainakin 7 kalaverkkoa, perämoottori, pitkäsiima ja moottorisahan teroitin. Raavimme kukkarosta viimeisiä roposia ja ihmettelimme, miten tässä näin pääsi käymään? Hentti kurkkasi jopa myytävänä olevaan Toyotaan...

Verkot ja kalavempaimet sekä perämoottorihan ovat juuri, sitä mitä nyt tarvitaan kesken rakennusprojektin! Hentti on kalastaja poika ja tonttiimme kuuluu muhevat kalastuvedet...joten ehkäpä ahti suo antejaan.

Paluumatkalla pysähdyimme uudestaan entisen koulun tiloihin tehtyyn kirppikseen.

Tavarat olivat laitettu esille siististi eikä ollut ryöstömeininki hinnoissa.

Lasse Lindqvist, joka pyörittää ”koulukirppistä” oli mukava ja asiallinen.

Jos joskus ajelette Porin suuntaan, poiketkaa ihmeessä Luvialla, osoite puotiin on Peränkyläntie 3.

Sieltä tekee löytöjä. Ja varatkaa käteistä mukaan, sillä meillä oli melkein Matti Kukkarossa Porin jälkeen ja ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka. Tai sitten Lassen on hommattava maksupääte...

Mutta mukaan tarttui pari seinälamppua ja kyltti Belaruksenkujalle...

Alla kuvia Luvian kirppikseltä:

SOPIVAA SAUMAA VAI SOPIVAAN SAUMAAN?

Olen pikkutytöstä saakka tottunut katsomaan hitsauslaitteita syrjäsilmällä. Isäni oli ja on kai vieläkin kova hitsaamaan, vaan eipä ole koskaan tullut mieleen katsoa hommaa sillä silmällä.

Hentti on haaveillut hitsauksesta pitkään ja niinpä kun Paraisten Venekerho ilmoitti järjestävänsä hitsauskurssin, ei mennyt sekuntiakaan, kun olimme molemmat ilmoittautuneet kurssille.

Hitsauksesta tulee mieleen kaasupullot, silmiä suojaava maski ja ilmassa lentelevät kipinät. Palavan metallin haju ja likaiset työhaalarit.

Kurssiaamuna kaivoimme vaatevalikosta puolilikaiset työhousut ja nahkahanskat, vähän noin niinkuin jotta pääsisi fiiliksiin jo ennen kurssia...

Kurssi oli Sandfallissa, eli PVK:n tiloissa ja vetäjänä oli Hannu Lehtiö.

Aloitimme 10 hengen porukalla teorian. Minä ja Marjaana edustaen naishitsareita, Kikan keittäessä kahvia ja loput 7 oli tulevia mieshitsareita. AGA odottakoon vielä hetken, ennenkuin saadaan CV:t valmiiksi, jotta voidaan hakea duunipaikkaa.

Teoria oli suomenkielellä, mutta meidän pöytäläiset (Marjaana, minä ja Hentti) olimme liemessä ymmärtämisen kanssa. Alkuun.

Leikkuslaite,poltinputki,paineilmasäätimet,asetyleeni,kuristimet,baarit,happipeitsaus,venttiili,takatuli,happi,leikkaussuutin, Argon, välikappale.... huh huh ja mekun vaan luultiin, että hitsipilli käyntiin ja pöytää kasaamaan.

Alun ymmärtämättömyyden jälkeen ymmärsimme, että on ainakin kahdenlaista hitsausta. Hitsausta, jolla leikataan paksua metallia.Esim paloitellaan vaikka vanha Viking Linen paatti.

Ja hitsausta, jossa uhdistetään metallinpaloja toisiinsa. Vaikkapa pöytä tai hylly.

Ihmekkös tuo, jos sekoitti meidän päät,sillä olimme siis kiinnostuneita liittämään osia eikä paloittelemaan metallia.

Yleisesti ottaen kaasuvempaimilla leikataan ja sähköllä tapahtuvilla vempaimilla liitetään.

So simply.

Sähköllä toimivia laitteita oli muutamaa eri mallia ja osassa niitä metallilanka tulee masiinan sisälle, josta se tulee letkua pitkin suuttimeen (kai se sillä nimellä oli?)

Toisissa malleissa käytetään puikkoa.

Kokeilimme molempia.Pidin puikkohitsausta helpompana.

Puikko laitetaan kiinni kahvaan, josta lähtee sähköjohto muuntajaan.

Metalli levy ”maadoitetaan” kaapelilla (kai?) ja hitsattavat osat kohdistetaan toisiinsa.
Päässä tietenkin suojaava hitsausmaski, joita nykyään on automaattisia – tummenee vasta kirkkaan valon huomatessaan. Jopa salamavalo riitti siihen!

Kädessä suojakäsineet (riski, että tartut kuumaan rautaan ajatuksissasi on suuri) ja eikun hitsaamaan.

Puikolla raapaistaan kipinä ja sen jälkeen puikkoa nostetaan hivenen irti metallista ja aletaan hitsaamaan.

Jos jäät ihmettelemään liian pitkäksi aikaa, puikko liimautuu kiinni metalliin ja se on irrotettava vaikkapa pihdeillä.

Suurin vaikeus oli alkuun ymmärtää leppoisan kepeä raapaisu ja melkosen hidas hitsaus tahti.

Kiire kun on, niin lopputuloksena oli mannaryynin kokoista metallimurua. Ei sillä hylly kasassa olisi pysynyt.

KAIKILLE KIVAT HATUT JA HANSKAT

ME AND MARJAANA

ME AND CANON

ITSE MAESTRO

HENTTI

MEIKÄLÄINEN

MARJAANA

Mutta harjoitus tekee mestarin, ainakin pienen sellaisen, ja saimme loppujen lopuksi ehjääkin saumaa. Minä ja Marjaana saimme kipinän asiaan, Hentistä puhumattakaan.

Eli – kalliiksi saattoivat tulla nuo kurssit. Nyt haaveilemme omista hitsivempaimista...

HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ TÄÄLTÄ TYÖPAIKALTA

 

Aloitin täällä kampaamossa 111 päivää sitten. Anna joutui yllättäen sairaalaan ja tarvitsi pikaisesti varakädet. Tulin ja jäin.
Työympäristö on ihana- vanhoja mööpeleitä, heinäseipäitä, pyöränvanteita ja vanhaa ladon lautaa seinillä. Sorttimentteinä löytyy ekotuotteita tuttujen kampaamo tuotteiden lisäksi, vaatteita, laukkuja ja melkein mitä vaan. Jopa alpakkatuotteet.

Inspiroidumme molemmat järjestelemään sisustusta, ideoimme toisiamme ja välillä mietimmekin, onko meillä joku ylivilkkaus veressä. Mutta tapahtuupahan ainakin ja työn tekeminen on hauskaa.

Anna on opettanut siinä sivussa minulle ekovärjäyksen niksit. Täytyy myöntää, että olen positiivisesti yllättynyt väreistä – kuinka kasvien osilla, teellä ja viinietikalla saa värin pysymään yli kaksi kuukautta! Kokeilin nimittäin itselleni väriä ennen joulua ja vieläkin tukka näyttää hyvältä eikä juurikasvua (lue harmaita) näy.

Mutta kaikillehan ei ekoväri sovi, sillä värillä ei voi vaalentaa eikä tehtyä raitoja.
Siksi käytämme rinnalla ihan tavallisia, synteettisiä värejä. Saa sitten vaalea, tummaa, raitaa tai melkein ruutua…

Uutena juttuna minulle on tullut vaatteiden, laukkujen ja sisustustavaroiden myynti.
Kuulostaa ehkä kummalliselta, että kampaamon yhteydessä myydään vaatteita ym, mutta kyllä se toimii hyvin. Asiakkaat haluavat katsella rauhassa tavaroita ja pyytävät sitten apua maku- tai kokoasioissa.  Ja kaipa kampaajalla on valveutunut värisilmä kertomaan asiakkaalle, mikä vari passaa ja mikä ei ollenkaan. Usko tai älä, mutta aikoinaan on koulussa oppiaineena luettu muoto- ja tyylioppia sekä värioppia.
Tyyliopissa käytiin läpi vaatteiden historiaa aina Egyptin ajoista lähtien. Missähän sekin kirja mahtaa olla?

Aloitamme  joka työpäivän kantamalla puutarhamööpelit ulos, talvella pöydällä on aina kynttilälyhty

Perjantaisin on pulla päivä. Ja pitäisikö asiakkaille tarjota normaalin kahvin sijaan silloin viiniä?
Mitäs tykkäät?

Laitan kuvia, jotta sinäkin pääset fiiliksiin ja klikkaa alla olevaa, niin tiedät missä hääräään...

Annas - Pargas, Etelä-Suomen Lääni, Finland - Kampaamo ...

Lounasaika

MESSUPÄIVÄ

Alumiinitelineet ovat huristelleet ympäri taloa. Puukasat pihalta vain pienenevät päivä päivältä.

Laudan pätkät ovat lennelleet telineiltä alas hurjaa vauhtia ja kukkopuut ovat löytäneet tiensä yläilmoihin. ( Mistä sekin nimi tulee – kukkopuut?)

Gert ja Ain ovat kehuneet puun laatua. Ei ole propellipuuta Honkataloilta lähetetty – kaikki on ollut suoraa ja priima puuta.

Hirsirunkoon on laitettu koolaukset ulkopuolelle, valmiiksi tuulensuojalevyä ja ekovillaa varten.

Ikkuna-aukot on koolattu ja talo näyttää aina vaan valmiimmalta – hahhaa, kyllä siinä vielä hommaa piisaa.

Gertin ja Ainin päiväjumppa

Talvimaisemaa

Kauniita jääpaloja

Mutta - tänään olimme poissa tontilta- kävimme näet Suomen Turuus messuilla. Rakennus sellaisilla.

Otimme paljon tarjouksia, ostimme muutamia kodinkoneita supermessuhintaan ja esitteitä tuli taas kassi kaupalla. Tietää mitä vapaa-ajalla opiskelee. 

Hurjia eroja muuten myyjissä- osa niin välinpitämättömiä kuin vain olla voi ja osa oli huippuhyviä, asiansa osaavia. Painoiko messuväsymys vaiko edellisen illan juhlinta poikia, tiedä häntä.

Mutta asialla oli melkoinen vaikutus ostohaluun. Ne hyvät muistaa vielä tätä kirjoittaessa.

Kaiken kaikkiaan messuilta sai paljon irti – olimme laatineet listan etukäteen, mitä infoa haemme ja mitä tarjouksia otamme. Koko päivä siinä meni, mutta kannatti. 

Ihania (lue kalliita) laattoja

Kaunis parketti

Iloisen värinen mitta, teki mieli omia se!

SARJATULTA

Huipulla tuulee

On se vaan niin, ettei kaikkea tartte itse tehdä. Kuten aluskatteita ja laudoituksia.

Jos energiasta menee 90 % katolla pysymiseen ja 10 % jää työhön, on ihan idioottimaista keikkua siellä. Tässä iässä ja tässä kelissä ja tällä amatööritaidolla.

Kuten sanottu, kuulumme varmaan paremmin peruskorjaajien liittoon kuin uudisrakentajien.

Hentti päätti ottaa Gertin ja Ainin hommiin. Pojat kun keikkuvat korkealla työkseen, niin ei siinä nokka kauan tuhise, kun laudat on paikoillaan.

Ja niinhän siinä kävi, että valmista tuli hetkessä.

Pojat tulivat keskiviikkoaamuna ja aloittivat telineiden kasaamisella.

Katolle tehtiin suojakaide ja laudat nostettiin katolle. Sen jälkeen alkoi sarjatuli. Gertillä oli oma pyssy ja Ain ampui Hentin pyssyllä. Kohteena laudat ja ammuksina naulat. Huteja ei ammuttu.

Kuului vain tasainen suhina ja sen lisäksi pojat olivat laittaneet poppikoneen soimaan Novan kanavalle.

Torstaina puoliltapäivin pamahti viimeinen naula ja lauta paikalleen. Hentiltä ja minulta meinasi mennä niskat nurin, kun kaikki kävi niin nopsasti.

Peltikattomies käväisi katsomassa tulevaa työmaataan hyväksyvästi nyökytellen. Yksikään naula ei ollut jäänyt korkealle!

Näillä näkymin peltikattoa päästään laittamaan ensi viikolla.

Tilasin viimeviikolla kellarin ikkunat -tällä hetkellä virkaa tekevät finfoam levyt.

Keskikerroksen ikkuna-aukot peitetään muovilla. Ikkunat niihin aukkoihin saadaan asennettua vasta kun ulkopuoli on koolattu, eristetty ja laudoitettu. Eli keväämmällä.

Mutta pikkuhiljaa saamme alkaa kuivattaa betonilaattoja ja siirtyä sisähommiin.