HISTORIALLINEN HETKI

-13 astetta pakkasta. Kahdet villasukat, neljä kerrosta puseroita, alpakka kaulahuivi, villapipo, untuvatakki ja ties mitä. Olo kuin Michelin – ukolla, mutta tänään tietää taas palelevansa.

Onneksi ei sentään tuule. 

Kokoonnuimme kontin edessä kello kahdeksan. 

 Lukot taas jäässä kuten tavallista. Sytkärit kaivettiin esiin ja ja alettiin lämmittämään - edes lukkosula ei auta näihin perhanan lukkoihin.
Miksei ostettu sitä tonttia Karibialta ja hikoiltaisi ihanasti siellä nyt merinäköalaa ihaillen? 

Jorma peruuttaa autonsa tontille ja asettelee tukijalat paikoilleen. Laittaa niiden alla tukevat laatat, jottei jalat uppoa maahan. 

Roba höylää tappeja

Roba ja Elias kantoivat sirkkelin ulos – tappeja täytyy sirklata lisää. Taidettiin alkuinnossa laittaa niitäkin turhan tiuhaan. Vaan pysyypähän talo kasassa.

Elias valmiina nousuun

Minä laittelin kotona tiskatut astiat igluun (meillähän ei kertakäyttöastioihin sorruta) ja latasin kahvimasiinan valmiiksi. Kuuma kahvi maistuu ja lämmittää mukavasti jäätyneitä sormia, kun tauon aika tulee.

Availimme pressuja ja kuivattelimme pois jäähilettä hirsien päältä kuumailmapuhaltimella.

Tiivistenauha kun ei näet tartu kylmään eikä märkään pintaan.

Telineet alkavat olla jo melkoisen korkealla. Huojuvat, kun 

kiipeämme Mandun kanssa sinne, kaiketi jalkamme tutisevat siihen malliin.Miksei rakennettu matalampaa tölliä?

Teippaaminen kylmässä,paljain sormin ja yläilmoissa sujuu, muttei ole niitä lempihommia Mutta eilen viimeiseksi laitetut hirretkin on tiivistettävä paisuvalla tiivisteellä. Ja kuten nimikin jo kertoo, paisuvaa ei voi laittaa liian ajoissa. Vaan juuri ennen kuin seuraava hirsi tulee sen päälle.

Mutta onneksi muun teippaamisen voi hoitaa ennen hirsien nostoa.

Piasuvasta nauhasta suojapaperia... Yli kilometrin verran teipattu

Mandu vauhdissa

Tänään jatketaan kierroksesta numero 20 ylöspäin. Loppu häämöttää kierroksella numero 24. Kuinka korkeaksi telineet silloin nousevat?Ja kuka sinne kiipeää? Roballa ja Eliaksella ei näytä olevan mitään korkean paikan kammoa.

Talkoopojat osoittautuivat melkosiksi voimanpesiksi. Hirsi poikineen sai selkäsaunaa pojilta lekan muodossa.

Jormalla oli ohjat hyvin käsissä – osasi aina kertoa hyvissä ajoin, mitkä hirret täytyy teipata ja valmistella. Ja Uskomaton muisti - mikä hirsi löytyy mistäkin kasassa.

Jos joku teistä harkitsee hirsirakentamista, ottakaa ihmeessäJorma nosturin kanssa hommiin! Kyllä homma luistaa.

Tänään saimme lämpöisenruoan, ei kotiin kuljetuksella, vaan ”igluun kuljetuksella” sillä Ansu ja Ari ovat niin ystävällisiä, että hurvittilevat ruokapakin kanssa tänne periferiaan.

Normaalilla lounastauolla ruoka lämpiää mikrossa tai kuten eilen, grillissä. Vihannesnyyttejä, makkaraa ja jälkkäriksi grillatut banaanit suklaatäytteellä.

Elias kiipeilee

Jorman hyvin ansaittu paussi

Kello kolmetoista oli ihistoriallinen hetki. Viimeinen hirsi laitettiin nosturin nokkaan ja siitä yläilmoihin. Pojat odottelivat orrella, jotta saivat lyödä tapit paikoilleen ja kierretangot sisään.

Oli paussin aika. Ansaitun sellaisen!

Lounastauolla laskeskeltiin, että kuinka monta työtuntia suunnilleen menee hirsirungon pystytykseen.

Pääsimme matemaattiseen yhtälöön 200 miestyötuntia. Osa hirsistä raahattu käsin ja osa nosturilla.

Mutta siinä se nyt seisoo komeasti pystyssä.

Mustfinn hiljenee.

Viimeistä viedään

Viimeinen hirsi ylhäällä

Klonks klonks klonks

Voitontunne!