lauantai 20. kesäkuuta 2015

MR AND MRS SINITIAINEN

N 60° 17.9718'

E 22° 7.6449'

Sinitiaispariskunta oli saanut jostakin vihiä, että tuossa osoitteessa olisi hyvä pesäpaikka.
Uutta hirttä, mahdollisuus tehdä pesästä kaksiosainen ja mikä parasta- upeat näkymät pellolle.
Pariskunta kävi pientä riitaa siitä oliko etelän puoli parempi vaiko sittenkin pohjoinen. Miehen mielestä pohjoisen puolella ei tarvitsisi hikoilla niin paljon, mutta vaimo muistutti viimekesän kylmyydestä. Varsinkin muisto lumisateesta sai miehen mielen kääntymään eteläsivulle.

Mikä tuuri meillä kävikään, sanoi vaimo, sillä meillä on peltikattokin päämme päällä. Ja että tällä kertaa saimme asunnoksi kaksion- saamme ensin astua eteishalliin ja kipittää sieltä varsinaiseen makuuhuoneeseen.
Pesään haalittiin sammalta ja kissankarvoja. Sammalhan sopi hyvin eristeeksi näin hirsitalon kylkeen, sillähän oli aina ennenkin vuorattu koteja kylmyyttä vastaan.Makuuhuoneesta muodostui pehmeän mukava ja siinä olisi hyvin tilaa jälkikasvulle.

Tontilta kuului silloin tällöin jotain vasaran ääntä, tosin aika harvoin, enimmäkseen tuo harmaatukkainen mies tuijotteli kiikareilla taivaanrantaa tai napsi kuvia oksilla istuvista linnuista. Jouduimme mekin muutaman kerran tuon paparazzin kohteeksi. Ainoa kerta kun mieheen tuli vauhtia, tapahtui kun hänen mukanaan tontille saapui nainen. Uskomattoman paljon enemmän tuo mies ähelsi sellaisina päivinä.

Päivät etenivät ja pesässä saimme hautoa viittä munaa. Poikaset kuoriutuivat ja alkoi metsästysaika.

Ruokaa tuntui uppoavan noiden viiden kitaan niin paljon kuin vain nokassaan ennätti kantaa. Silti joku jäi aina nälkäisenä huutamaan. Ei koskaan enää näin suurta perhettä, ajatteli miestiainen lennellessään pesää kohti nokka täynnä hyönteisiä. Missä välissä sitä itse ennättää lounastaa, saati levätä? Mieli tekisi liittyä tuon harmaatukkaisen kaverin seuraan tuolille ihailemaan vaan taivasta.

Eräänä päivänä pihaan saapui tuttu Audi, ja tuo nainen mukana ja olipa vielä yksi harmaatukkainen mieskin mukana. Muistuttu kovasti tätä vakiokävijää. Taitaa taas tapahtua tontilla, tuumasi vaimotiainen.
Pian peruutti iso pakettiauto pihaan, vai kutsuvatko ihmiset niitä jollain muulla nimellä? ihmetteli miestiainen. Kyydistä hyppäsi kolme nuorta miestä rivakin askelin. Pian saapui nainen ja mies lisäksi. Herranjestas, kaiken kaikkiaan 8 ihmistä! Mitä täällä alkaa tapahtua?

Kuulimme, kun pesämme ulkopuolella käytiin kovaa keskustelua laitetaanko eristettä nurkkaan vaiko ei. Ihmeteltiin, onko siellä asukkaita vai ovatko kaikki lentäneet pois. Totta hitossa pesässä on asukkaita, kaikki viisi poikasta siellä istuivat kauhun ilme naamalla. Isä, mitä täällä tapahtuu?
Sen kun tietäisin,vastasi isä. Menen ottamaan selvää.

Uutiset olivat tyrmäävät. Talon seinään aloitettiin ruiskuttaa jotain pöllyävää ainetta.Meteli oli kova ja se alkoi lähestyä meidän pesää. Se toinen harmaatukkainen mies tuli ihan pesämme viereen ja hakkasi suuren puukalikan peltikattomme yläpuolelle.

Meteli läheni ja poikaset olivat kauhusta kankeana. Eteishallista tuprusi harmaata silppua ja jokainen poikanen sai siitä uuden peruukin päähänsä.
Meteliä kesti useita tunteja ja vanhemmat yrittivät pujahtaa pesään ruoka suussa aina kun vai uskalsivat.

Kun kaikki autot vihdoin häipyivät, saimme huokaista helpotuksesta.
Poikaset aloittivat yksitellen lentoharjoitukset. Pian vanhempien mielestä aika alkoi olla kypsä.
Niinpä isätiainen saapui minibanaanilaattikkojen kanssa kotiin ja sanoi poikasille, että oli aika muuttaa.

Muutto sujui rauhallisissa merkeissä. Asunto tyhjennettiin, pehmeä pesä jätettiin varuiksi. Eihän sitä tiedä jos ensi vuonna vaikka palataan.
Juhannuksena olimme sinitiasten sukujuhlilla ja vaihtelimme kuulumisia. Serkkupoika oli tehnyt pesänsä pönttöön, serkkutyttö sen sijaan puupinon keskelle,
Ylpeänä kerroin, että meidän kaksio olikin hirsitalon ulkoseinässä.









lauantai 13. kesäkuuta 2015

JJ - VILLA MIKÄ IHANA PERHEYRITYS!






Ekovilla-auto peruutti pihaan, laski takaosan alemmas ja kyydistä hyppäsivät Jussilan kolme poikaa. Heikki, Harry ja Hannes alkoivat kiskoa autosta letkuja, harjoja ja lapioita ulos. Hetken kuluttua saapuivat Leena ja Jouko pihaan toisella autolla. Jouko on nimen JJ- Villan takana. Nousiaisista oli sakki startannut ja aikomuksena laittaa talon ulkopuolelle tulevan ekovillan puhaltamalla. Ekovilla on tiukkan pakatuissa paaleissa ja paalit rouhitaan koneella ilmavaksi,  jotta se olisi helppo puhaltaa.Sekaan ruiskutetaan vesi-liima seosta. Yhteen kuutioon seinäeristystä tarvitaan kolme paalia.

Työnjako oli selkeä – Leena valtasi auton ja miehet talon. Kypärät, Batmanpipot ja hengityssuojaimet löysivät omistajansa. Leena ja yksi pojista sai kuulokkeet, joilla kommunikoitiin seinän ja auton välillä.
Kun letkut oli vedetty valmiiksi telineille ja Leena oli tuupannut tiukkaan pakatun ekovillapaalin koneen yläpuolelle, voi homma alkaa. 

”Enemmän syöttöä ja vähemmän syöttöä” kuului vaimeana huutona. Leena sääti konetta ja syötti paaleja. Jouko ruiskutti ekovilllaa seinään ja pojat hoitivat loput. Rullalla tasoitettiin/leikattiin liiat villat pois, jotta eristys jäi koolauksien tasalle. Maahan pudonneet villat lapioitiin säkkeihin. Olisipa puhallettu villa aiemmin, olisi ollut linnuilla hyvää pesämateriaalia helposti saatavilla talon ympäriltä.



Keli oli hiukan tuulinen ja ekovilla pöllysi ilmassa. Miehet olivat yltäpäältä ekovillassa ja aurinkokin porotti lämpöisesti. Mutta onneksi ei alkanut satamaan.

Miehillä on oltava hyvä kunto, kun jaksavat pomppia telineillä päivät pitkät. Ja tuskin kaikilla työmailla on edes kunnon telineet. Monen mielestä kun tikapuut ovat telineet…

Homma hoitui nopeasti, torstaipäivä meni kokonaan ja vähän jäi perjantain puolelle.
Mutta nyt on julkisivu eristetty valmiiksi ja päästään laittamaan tuulensuojalevyjä.

Meillä oli vain yksi ongelma villoituksessa ja levytyksessä. Sinitiainen ja sen viisi poikasta.
Siitä ensi kerralla.













ISOSTA LETKUSTA EKOVILLAA JA PIENESTÄ VESILIIMASEOSTA.



MELKOISEN PÖLYISTÄ PUUHAA



TIUKKAAN PAKATTUA EKOVILLAA MENOSSA KONEESEEN


POJAT SIIVOSIVAT AHKERASTI




PYÖRIVÄLLÄ RULLALLA VEDETTIIN LIIAT EKOVILLAT KOOLAUKSIEN TASALLE
VALMIINA PAKKASKELEIHIN


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

UNOHDUKSISSA OLLUT TYÖMAA

Rakennustyömaa- mikä se oikein on? Olen melkein unohtanut koko sanan.

Tänään olimme ystäviemme kanssa purjehtimassa. Viime kerrasta onkin jo pari vuotta aikaa ja tällä kertaa aallokko oli lempeä ja kyyti mukavaa. Yksi päivä merellä tuntui kuin olisi pitänyt viikon loman.

Eilen ja perjantaina kampaamossa oli markkinahumua Paraisten Päivien myötä.
Viime viikonloppu meni tyhjentäessä Hyvinkää asuntoa. Onneksi Eeva tuli pakkaamaan kaveriksi ja Hannes auttoi pikkuveljensä kanssa kantamaan tavaroita Hentin kanssa. Kolmas kerros eikä hissiä.
Hentin jalat olivat melkoisen setsuuria urakan jälkeen. Onneksi Paraisten päässä saatiin apuvoimia sillä Linnea ja Mariekin olivat jeesaamassa. Nyt on kämppä tyhjä, siivottu ja avain luovutettu uudelle omistajalle. Ihanaa, kun sai senkin pois mielestä.

Eli kaikkea muuta on tullut tehtyä paitsi talon rakentamista. 
Hentti on asennellut kattoon paperia ja koolauksia. Kuistille tuulensuojalevyjä. Tilannut ikkunat. Kylvänyt porkkanat ja kurkut. Kuvannut sinitiasen pesälle menevää trafiikkia. Tulivat mokomat vuokralle ilman sopimusta talon ulkopuolella olevien patikoiden väliin.

Sähkömies sai onneksi koverrettua reiät sähkörasioita varten.
Huomenna ryhdistäydymme ja jatkamme patolevyjen listoituksella ja sisäkaton koolauksilla.















Kyllä käy nopeasti sähkörasioiden koverrrus.





tiistai 2. kesäkuuta 2015

TONA-HORMI TULEVILLE TULIA TAKOILLE

Tuskin oli pöly ennättänyt laskeutua harkkojen kantamisesta, kun Nymanin isä ja poika saapuivat työmaalle.
Tuleva piippu alkaa suihkutilasta ja jatkuu siitä ontelolaattojen läpi keittiön sivusta aina ylös korkeuksiin.
Hormi, joka nousee aina 10,5 metrin korkeuteen,on Tona- merkkinen. Harkko, jonka sisälle tulee keraaminen putki ja niiden väliin palamaton eriste. Varman päälle.

Hormi asioissa kun ei voi olla liian varovainen. Edellisessä kodisamme syttyi tulipalo hormissa olevan halkeaman takia. Halkeama, joka oli yläpohjassa, epäiltiin tulleen kaivoksen jokapäiväisen räjäytyksen seurauksena. Kaivos sattuu harmillisesti olemaan melkein talon alla...Siinä sitten iloisesti paloivat  100 vuotta vanhat hirret ja pellin alle jätetty pärekatto.

Joten hormista ei siis tingitä. Kunnon Ammattilaiset tekemään sitä ja kunnon eristykset jokapuolelle.
Hormi on kolmeosainen - yksi oma hormi kellarin takalle, toinen olohuoneen takalle ja kolmas hormi tulee painovoimaiselle ilmastoinnille. Siihen liitetään mm saunan poistoilma.

Nymannin pojat aloittivat muuraamisen kellarikerroksesta. Pikkuisen oli lisähommaa laittaa liittymä takalle jo valmiin harkkoseinän läpi. Se suunnittelu, se suunnittelu. Säästyisi monelta jos olisi tietänyt kaiken etukäteen!
Laikka soi ja harkkopöly lenteli, muta reikä liittymälle saatiin.

Harkot painavat 20 kg kappale, joten niitä saa punnertaa paikalleen haba kovana. Mitäs kellarikerroksessa, sillä siellä korkeutta on vain 2,40, mutta kuvittele kun keittiöstä muurataan ne loput 8 metriä ylöspäin!Harkkojen ylös raahaus käy hyvästä kuntosalitreenistä.

Hentti kasasi poikien kanssa telineitä piipun ympärille. Ei parane kuulema kärsiä merisairaudesta, jos mielii sinne kiivetä, sanoivat pojat. Tiedetään, tiedetään. Tuli kokeiltua hirsien pystytyksen yhteydessä huojuvia telineitä muutama kerta.

Mutta piippu tuli vauhdilla valmiiksi ja pojat vahvistivat pinnan lasikuidulla. Lopputulos on hieno! Ja kuvakin siitä tulee aikanaan sivuille.
Rappaus saa jäädä hamaan tulevaisuuteen, sillä pinnoite vain rikkoutuisi tuulensuojalevyjen ja paneeleiden osuessa sen kylkiin.
Kyllä pojat tekivät hyvää työtä, ei voi muuta sanoa.





Tästä se alkaa!



Aika kaunista tuo lasikuituverkko!

Herkemmät tulisivat merisairaaksi telineillä


Tarkkaa puuhaa