perjantai 3. huhtikuuta 2015

HULLUJEN PUUHAA





Projekteista projekteihin

Olen aina kateellisena ihaillut ihmisten seesteistä elämää – koti kunnossa, syntymäpäivänä kaikki laulavat sängyn reunalla kakkuvadit kädessä ja elämä täynnä traditioita.
Itse olen tarponut elämääni projekteista projekteihin eikä loppua näy.
Hyvinkäällä kuljin sorkkarauta kädessä purkaen ja remontoiden omakotitaloa ja asuntoja.
Sama jatkui Paraisilla, Hentti-parkakin joutui projektityöntekijäksi meikäläisen tavattuaan.

Juuri kun saimme talon remontoitua katosta lattiaan, se perhana otti ja paloi.
Projekti ”muutto yllättäen” alkoi ja palattuamme takaisin taloon aloitimme uuden projektin ”Serenan varustus maailmalle”

”Serena maailmalla” oli taas iso projekti ja samalla erilainen elämäntapa. Ihana sellainen. Välillä kaipaan veneessä asumisen mukavia puolia- helppous hypätä sukeltamaan, uudet paikat ja aava meri silmien edessä.

Se tontiltamme avautuva aava maisema varmaan teki aikoinaan minuun vaikutuksen, muistutti varmaan merta jollakin tapaa. Siitä alkoi ”hanslankari projekti”

Nyt hanslankari projekti vie kaiken vapaa-ajan ja vähän enemmän.
Mikä kummallisinta, kaikki projektit ovat tulleet omasta päästä paitsi tulipalo. Eli ei voi kun katsoa peiliin, jos jurppii. Mutta kun on siunattu moisella luonteella, on sen kanssa opittava vaan elämään.
Yritän miettiä eläkepäiviä, enkä voi millään kuvitella istuvani keinutuolissa ristisanatehtäviä täytellen. Ehkä mieluummin vaellellen maailmalla uusiin paikkoihin tutustuen.

Anoppi sanookin, että hullujen puuhaa, kun saavumme iltamyöhään työmaalta. Lienee oikeassa.
Vaan kyllä se on niin, että on asioille on aina lyötävä päivämäärä ja sitten on tähdättävä siihen, että kaikki on kunnossa, kun esim kura lattiaa varten saapuu.

Niinpä tiedämme olevamme polvillaan koko sunnuntain ja maanatain raudoitusverkon päällä.
Lattialämmityskaapelit kääntyvät piirustusten mukaan mutkille ja 500 nippusidettä pääsee niitä kiinnittämään. Alla on 200 metriä sähköputkea ja päälle tulee 9 senttiä kuraa.
Että se niistä Pääsiäistraditioista...

Nauttikoon ken voi, hullujen puuhat jatkukoon!





Talo uudesta näkökulmasta

Kuin Stadiumin mainos
Melkoinen kieppi röörejä

2 kommenttia:

kanapaimenkin kirjoitti...

Seesteisessä elämässä ei ole mitään ihailemista, se on mun mielestäni aika tylsää. Ainakaan sitä ei kannata kadehtia, kahvikuppi somasti kädessä pikkusormi sivulle ojentuneena, tämä on kuvaus sellaisesta olosta? Kannattaa ja täytyy yrittää ja kokeilla kaikenlaista. Asioilla kun on tapana järjestyä, voi onnistua hyvinkin. Eikä tylsisty.
Minä ihailen teidän rakennustyönne edistymisvauhtia. Lisäksi on kesä tulossa, eilen kauheassa tuulessa tulivat meille peipposet ja yrittelivät siinä kohinassa lyhyitä säkeitä tapailla. t leena

Arja ja Hentti kirjoitti...

No joo, odotellaan vielä sitä kahvikuppiaikaa... Täälläkin linnut pitävät konsertteja, kurjet pellolla keikkuvat.