keskiviikko 30. joulukuuta 2015

SKÅÅL

Sain postissa teekkaripojalta hienon syntymäpäivälahjan.
Hienoa vuosikertaa, jolla oli hyvä skoolata uusi sauna.
Ja miksei Tulevaa Vuotta!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

TOTTA VAIKO TARUA

Valehtelisin, jos sanoisin, että olen ajatellut kirjoittaa joulukortteja.
Valehtelisin, jos sanoisin, että olen ajatellut joululahjoja.
Valehtelisin, jos sanoisin, että olen ajatellut paljon jouluruokia.

Mutta en valehtele yhtään, jos kerron surffailleeni netissä saunanlauteita katsellen.
Enkä valehtele yhtään, että olen käyttänyt joka ikisen vapaa-ajan minuutin rakennuksella.
Tai että olen käynyt mieluummin rautakaupassa kuin kauppakeskuksissa.
Tai että olen pitänyt saksia kädessä keskimäärin 11 tuntia päivässä.

Kun lasketaan valheet ja totuudet yhteen saadaan muuttolupa kellarikerrokseen.
Ja joulusauna. Ja juuri valmistunut makuuhuone. Takka. Kodinhoitohuone. Suihku ja virtaava vesi.
Sähköt ja valaisimet katossa.

Nyt voi siis tuulettaa ja lujaa. Siitä, että kodin yksi osa on valmis. Ja painovoimainen ilmastointi toimii.

Hyvää Joulua kaikille. Kiitos lukuisista joulukorteista. Olette ajatuksissamme.


ps.
Kello on 23.30 keskiviikkoiltana.
Huomenna on vielä pientä pintasilausta ennen saunaa. Mutta tässä muutamia kuvia. 




Purkutalosta pelastettu kylpyhuoneen ovi ennnen maalausta

After pohjamaali

Kalusteet alkavat löytää paikkansa, pönttö löytö tori.fi:stä

Hentin valitsema kiuas, suurin osa paneeleista viime syksyn poistomyynnistä - 70%

Hanneksen tekemä kaiutinteline, joka tulee lauteiden alle. Kaiutin veneen vanha.

Kodinhoitohuone, vielä uuden oven ja aaltopeltien asennusta vailla. Allas löytö tori.fi:stä, samoin hana.



lauantai 5. joulukuuta 2015

NYT JA VUOSI SITTEN


Wow. 30 000 katselukertaa meni rikki. Iso kiitos kaikille lukijoille!

Täytyy myöntää, että Serenan purjehdusmatkasta oli helpompaa kirjoittaa ja kuvata kuin tästä talon rakentamisesta. Maisemat ja tapahtumat vaihtuivat koko ajan ja valo oli aina ihana. Ja oli sitä aikaa.
Täällä byggalla välillä tapahtuu niin tylsiä juttuja, ettei niitä kukaan jaksaisi lukea.
Meidän sananvaihdoista kyllä saisi muutaman romaanin aikaiseksi, mutta tuskimpa sekään olisi hauskempaa luettavaa. Laitetaanko lauteisiin leveämpää vaiko kapeampaa puuta ja onko sen oltava tummempaa vaiko vaaleampaa kuin seinät...Eksä ymmärrä. Täh -et voi olla tosissas. Anna mun kaikki kestää. Prkl. Ja sen kaltaista.

Netti on kyllä uskomaton apuri kaikessa suunnittelussa ja tiedon hankkimisessa.
Googlaat vain saunanlauteita ja kuvahaku suoltaa tuhat eri vaihtoehtoa. Jopa niin paljon, että on välillä vaikea päättää mikä olisi se paras.

Ja joskus surffaillessa löytää polun, joka lopulta johtaa sinne, minne on etsinytkin.
Etsin tässä taannoin infoa kalkkimaaleista, sillä haluasin testata muutamaan seinään sellaista.
Olen aikoinaan maalannut maatilan kalkkimaalilla seiniä valkoiseksi, mutta nyt halusin sävyttää jotain tummempaa.

Löysinkin Auron tuotesarjan, josta olen aikoinaan käyttänyt lattiaöljyä hyvällä menestyksellä.
Tilasin pytyn kalkkimaalia ja eri pigmenttejä. Nyt sitten vain rohkeasti sekoittamaan ja testaamaan.
Kerron kokemuksista myöhemmin kuvien kera.

Hentti on pomppinut saunan ja ulkopuolen kimpussa vuorotellen. Räystäslaudat ja vihonviimeiset korkeimmalla olevat ulkopaneelit alkavat olla loppusuoralla, Pertti on ollut isona apuna ja kiipeilykaverina.

Talon nurkkiin tulevat laudat ja ikkunalaudat olisi hyvä laittaa paikoilleen. Toisaalta ne hankaloittavat tulevaa maalausta niin paljon, joten täytyy varmaankin lyödä ne vain hiukkasen kiinni.

Flunssa runteli työkuntoa ja Hentti on ollut Elviksenä muutamana iltana, joten tontilla on ollut hiljaista tällä viikolla


 Mutta vaikka jouluun onkin vain muutama viikko, elämme vieläkin joulusaunan toivossa!

Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää Kaikille Lukijoille!


Ps Alla muutama kuva valmistuvasta saunasta. Ja tasan vuosi sitten tähän aikaan muurattiin kellarikerrosta ja asennettiin ontelolaattoja.










sunnuntai 22. marraskuuta 2015

PARTYPARTY

Oikealla kaunis näkymä pellolle, vasemmalla sohvaryhmä, edessäni Hentti ja Hentin takana maalaustelineet. Vaion alla vanha pöytä, joka siirtyi Sepon ja Kirstin hoivasta meille.
Olemme heränneet täällä Sydmossa kirpeäään aamuun. Ei, emme ole vielä muuttaneet tänne, mutta välillä on käytännöllisempää yöpyä täällä ja jatkaa remonttia heti aamulla.
Täällä on lämpö päällä, niin mikäs on ollessa.

Työkohteita on monta ja voikin aina valita inspiraation mukaan mikä kiinnostaa eniten tai tympii eniten.
Saunassa alkaa katto olla valmis
Hentti sirkkelöi saunan katon reunoille vanerikehyksen ja kuultoväritin sen hiukan tummemaksi, olisko ollut Supi saunasarjan Articilla.

Asensimme seinille tulevat led-valot valmiuteen eräänä iltana. Muutamat ledit jäävät karibialaisten kookosraastinrautojen taakse antamaan hämyvalaistusta. Voidaan sitten samalla muistella purjehdusaikoja niitä katsellessa.

Viimeviikonloppuna saimme Karibialla tavatut ystävämme kylään. Jotenkin siinä vain kävi niin, että saimme muutamassa minuutissa aikaiseksi partypartyt.
Meitä oli tämän pöydän ääressä 8 henkeä syömässä ja istumassa iltaa.
Miksei rakennusaikana voisi pitää hauskaakin?









keskiviikko 11. marraskuuta 2015

TAKKAHUONEEN KATTO





Takka- ja kodinhoitohuoneen kattoon tulee hienosahattua lautaa. Sikin sokin, mutta oikealla tavoin sotkemme 120mm, 95 mm ja 45 mm levyisiä lautoja kattoon.
Olen maalannut ne Uulan sisustusmaalilla kertaalleen, tehnyt välihionnan ja sen jälkeen ne ovat valmiina Hentin sahattavaksi.

Kattohan on alkujaan ontelolaattaa, jonne on laitettu ristikoolaus (herra siunaa niitä porauksien ja kiinnitysnaulojen määrää). Ristikoolauksien välissä pujottelevat suojaputket sähköille ja palovaroittimille.

Jotta kaikki tuo putkihässäkkä ei näkyisi siitä pienestä raosta ( 4 mm), joka jää lautojen väliin, laitoimme koolauksien alapuolelle tervapaperin.

Ja koska kumpikaan meistä ei rakasta listoja, Hentti sahaa kaikki laudat niin millintarkasti, ettei listoja tarvita. Kai.

Homma etenee niskat nurin ja samalla jalat tekevät step-uppia.
Välillä käymme tulevassa olohuoneessa kahvitauolla.
Vasen silmä suunnittelee siinä istuskellessa sisustusta ja valaistusta.
Yhden ainokaisen vapaapäivän aikana ei koko kattoa saa valmiiksi, mutta hyvälle alulle kuitenkin.
Siitä on hyvä jatkaa taas.


 Kun kaikki laudat ovat paikallaan, kittaan naulojen reiät lakkakitillä ja maalaan kaikki laudat vielä kevyesti.













lauantai 31. lokakuuta 2015

AIKAA VIEVÄÄ SUUNNITELUA

Vaikka hyvin suunniteltu onkin puoliksi tehty, niin siihen suunnitteluun menee niin hirmuisesti aikaa. Ja kun sitä aikaa on niin vähän, meinaa suunnittelutyö siirtyä aina huomiseen.
Mutta välillä on vain istuttava alas ja mietittävä miten mikäkin osa talosta tehdään.

Saunan paneloinnin suunnittelu on vienyt aikaa. Etenkin kun ollaan oltu Sulo Vileenejä ja ostettu kasa paneeleita aikoinaan 70 % alennuksella...Saunan koko ei ostohetkellä ollut millilleen tiedossa eikä hyllyissä ollut jäljellä kaikkea tavaraa mielin määrin. Joten ostettiin mitä kuviteltiin menevän. Siinä sitä saakin muutaman kerran miettiä, mikä paneli ja mille seinälle, jotta saadaan kaikki riittämään.
Köyhyys ei ole aina ilo, vaikka se naurattaakin.

Mutta tämän viikonlopun aikana saimme päätettyä saunan paneloinnin ja valaistuksen. Samoin kodinhoitohuoneen kaapistot. Takka on tilattu ja kattolaudat odottavat maalausta. Huomenna tartun taas pensseliin, eilen sudin toistamiseen räystäslautoja. Hentti on koolannut saunan kutakuinkin valmiiksi.

Koska ilma on ollut niin kaunis ja vietän kaiken työajan sisällä, halusin haravoida pihaa. Hentti oli mukana ajamassa lehtiä kompostiin. Ja niitähän piisaa. Mutta puut ovat niin kauniita ja saavat vain luvan pysyä tontillamme. Haravoidessa voi aina suunnitella tulevaa pihaa.
Yksi ohikulkija sai mieleni iloiseksi, kun mainitsi ettei koskaann aiemmin ole nähnyt rakennustyömaata, jossa on kukkia ja kauniita sommitelmia, vaikka rakennetaankin.
Totuus lienee kuitenkin se, että kun rakentaminen tympii, pujahdan puutarhaan.

Ja tänään sitten nautittiin elämästä. Illan hämärtyessä täytimme kylpyammeen lämpöisellä vedellä ja pujahdimme sinne. Muuten se kai ei olisi ollut kummallista, mutta kun se amme sattuu olemaan ulkona. Taivasalla. Tähtien alla.




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

HARMITTAVAISIA HOMMIA

Joskus sitä keksii kaiken näköistä, ettei vaan tarvitsisi ryhtyä johonkin tylsään puuhaan.

Tänään työlistassa luki räystäslautojen maalaus sisällä.

Tahtoo sanoa alkajaisiksi sahauspölyjen harjaus noin 50 laudasta.
Niputus neljän pinkkoihin. Kylkien maalaus pinkassa ja lopuksi leveän pinnan maalaus neljän setissä. Kun yksi lauta on 14 cm leveä, on edessäni joka kerta puolen metrin verran malattava pintaa.
Koska laudat ovat niin 5metriä pitkiä, niitä kannattelevissa telineissä on neljä pitkää patikkaa. Joiden alla minä poloinen joudun kumartelemaan ja pujottelemaan, jotta saan laudat maalattua päästä päähän. Huono yhdistelmä kipeälle polvelle ja selälle. Armoa.

Telineiden alle on laitettu suojamuovi, jottei betonilattia sottaantuisi.
Ensimäinen kierros öljymaalilla on raskas, vaikka maali on ohennettu, sillä pinta on melkoisen karkea. Joten maalausliikkeen on lähdettävä ranteesta. Ja juuri se osa kropastani on se ohkaisin!

Kun aamukahvilla ajattelinkin tätä edessä olevaa maalausurakkaa, päätinkin aloittaa päivän haravoinnilla. Ihanaa raikasta ilmaa ja ne tuhannet vaahteran lehdet tuntuivat niin ihanilta verrattuna lautoihin.
Haravoinnin jälkeen siirryin pesemään ulkohuussia. Nyt aloin huolestua, sillä se nyt on yleensä topten listan viimeisellä sijalla.

Lounaan jälkeen oli pakko tunnustaa itselle, ettei ne laudat itsekseen maalaudu.
Käsi niskaan ja vein itseni lautakasan viereen.
Pölyharja heilumaan ja maalipurkki auki. Siitä se lähti.

Maalinkäry nenässä kuuntelin, kun Hentti koolaili saunan seiniä.
Parin sadan metrin aita-lautajuoksu päättyi illalla kello 19.00.
Ei se niin tylsää ollutkaan, mutta tulipahan haravoitua ja pestyä se vessanpahanen..


maanantai 12. lokakuuta 2015

TYÖTURVALLISUUS

Värjään töissä ystäväni hiuksia. Puhelin piippaa tekstiviestin löydettyä oikeaan numeroon.
Värin vaikutusajalla luen viestistä, että Tori.fi kautta ostamamme tavarat olisivat noudettavissa Kaarinasta muutaman tunnin kuluttua.
Ystävällinen myyjä lyhensi ajomatkaamme ja lupasi tuoda ne muuttokuormassaan Kaarinaan.
Nyt vielä pitäisi tarkentaa Hentille aika ja paikka.

Soitin, soitin ja soitin. Ei vastausta. Jaha, siellä se häärää eikä kuule puhelinta ajttelin.
Soitin, soitin ja soitin. Ei vastausta. Hmmm. Mitäs siellä nyt tehdään.
Soitin, soitin ja soitin ja soitin. Kymmeniä kertoja. Aikaa oli mennyt yli puoli tuntia, eikä vastausta.

Nyt aloin nähdä kauhukuvia maassa makaavasta miehestä, pää veressä ja kykenemättä soittamaan apua itselleen.Pudonnut telineiltä naulapyssy mukanaan.
Automme oli Sydmossa ja asiakkaallakaan ei ollut auto mukana. Pattitilanne.

Soitin Sydmon naapurille. Sanelin vastaajalle, jotta voisitko mennä tarkistamaan, onko mieheni pudonnut telineiltä siellä teidän naapurissa. Toivoensamalla, että hän kuuntelee vastaajan viestit pian.
Ystäväni soitti sukulaiselleen, joka asuu pienen matkan päässä talostamme. Voisiko joku heistä käväistä tontillamme katsomassa, mitä siellä on tapahtunut.

Niinhän siinä sitten kävi,että etelä -ja pohjoisnaapurit saapuivat samaan aikaan tontille. Hentin ihmetellessä kovasti yhtäkkistä väen paljoutta. Kunnes selvisi, millä asialla naapurit oikein olivat.
Sain lopulta selkoa tekevän soiton kampaamoon... Kännykkä oli ollut autossa!

Loppu hyvin kaikki hyvin.
Hentti ennätti Kaarinaan ja naapuri tuli illalla tuomaan lainaksi köysitarraimella varustetut turvaliivit.
Jos tiput, niin et hirty kiinni remmeihin, vaan köysitarrain pehmentää alastuloasi.
Ei varmaan huono asia tepastellessa jäisillä telineillä.
Työturvallisuus ei ole pahitteeksi yksin rakennustyömaalla ollessaan. 












sunnuntai 11. lokakuuta 2015

NIIN KAUNISTA JA JOTAIN MELKEIN VALMISTAKIN


Sienimetsässä törmäsimme tällaiseen - olisko pikkutikan sulka?






 Karpaloita litran verran pakkaseen



 Kaunis mosaiikkilaatta suihkupilareihin




 Tässä työvaiheita



maanantai 5. lokakuuta 2015

HEI SERENA TALLESSA

Huom huom Obs Obs kaikki lukijat, jotka seurasivat aikoinaan purjevenematkaamme maailmalla!

Löydät uusimman kuvan Serenasta klikkamalla  svlorient.blogspot.com
Ja siellä se "meidän" Ghost Boat on.
Tuntuu hassulta nähdä ja lukea siitä!
Mutta kiva kun sillä on uudet omistajat, jotka laittavat sen kuntoon.

Ja niille jotka eivät moista matkaa seuranneet, löytyy toooosi piiitkä tarina osoitteesta  sy-serena.blogspot.com

Matkan alku ajoittuu 2011 kesä-heinäkuulle.  Ja leppoisimmat oltavat ajalle 2012.
Paluu 2013 touko-kesäkuu

Varoituksen sana... tekstiä on paljon, mutta niin on kuviakin!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

JOTAIN VALMISTA NÄKÖPIIRISSÄ

Talon ensimäinen huone alkaa valmistua.
Meillä se tulee olemaan suihkuhuone ja sauna. Ei varmaan tullut yllätyksenä niille, jotka meidät tuntevat. Muut saavat ihmetellä meidän kummallisuutta.

Olemme olleet 4 ja puoli vuotta ilman saunaa. Omaa sellaista. Jonka saa laittaa päälle, kun siltä tuntuu. Jossa saa heittää niin kovia löylyjä kuin haluaa. Ja vaikka oikaista selälleen lauteille musiikkia kuunnellen.

Kiertelimme paljon laattakauppoja ja lopuksi päädyimme Turun Kaakelikeskukseen. Saimme sieltä aivan uskomattoman hyvää palvelua - myyjä vain jotenkin ymmärsi ja puhui samaa kieltä kanssamme.
Kyseli ensin paljon ja kartoitti samalla, mitä oikein halutaan.
Koska tila ei ole suuren suuri, ei päätetty irrotella väreillä tai eri materiaaleilla.
Mutta kuitenkin joku juju pitää olla ja se tulee niistä meidän ”suihkupilareista”
Pilarit suostuivat piilottamaan vesijohtoputkia samalla toimien puteli ja pullotelineenä.
Päädyimme laittamaan niihin pientä mosiikkia, joka on valmistettu luonnonkivestä.

Laatoituksen saralla meillä ei ole kokemusta kuin pikku wc lattian laatoituksesta, niinpä ajattelimme turvatua ammattilaiseen. Tulee varmasti hyvää takuu työtä eivätkä kalliit raaka-aineet mene hukkaan harjoitellessa.
Tuttu ja taitava kaveri Gert tuli tasoittamaan pohjat, tekemään vesieristeet ja laatoittaa jo kovaa vauhtia suihkuhuoneen seiniä.

Saunaan on laitettu 3 cm paksu eristelevy ja koolattu seinät. Lauteiden paikat erityisen hyvin.
Olishan se komeaa rysähtää kesken saunomisen alas.
Valot suihkuhuoneen kattoon pitäisi valita, samoin saunaan. Hanat, wc istuin ja kiuas. Herrajestas kun tuli yllättäen kiire.

Tuntuu ihan oudolta nähdä jossakin valmista pintaa. Mutta niin ihanalta.
Hentti on kiipeillyt ulkopaneleiden kanssa ja minä olen maalannut räystäiden alapuolelle tulevia lautoja olohuoneessa. Tähän mennessä 300 metriä. Taitaa olla vielä monta kilometriä edessä, ennenkuin talo on valmis.
Sokkelista on vain yksi sivu tasoittamatta. Jippii.

Illat ja aamut alkavat olla pimeitä. Raksalle meneminen ja tuleminen alkaa olla haasteellista – ulkovaloja kun ei näet vielä ole. Kesällä niiden poissaoloa ei tullut huomanneeksi, mutta nyt kyllä!
Syksy tulee ja onneksi talon ulkopuoli alkaa olla valmis vastaanottamaan sen. Hyvä niin.







sunnuntai 27. syyskuuta 2015

LOMA - AINA SE ON MIELESSÄ

Rakennustyömaalla on ollut hiljaista, sillä vasarat ja vatupassit on hylätty naulaan. Vähäksi aikaa.
Otimme sitten hatkat ja painelimme Madridiin.
Koska matkakertomusten kirjoittaminen on jäänyt päälle  (sy-serena.blogspot.com )
halukkaat saavat nyt kuulla muutaman sanan matkastamme.

Kuvat kuvattu vaihteeksi iPadilla.
 Härkätaisteluareena




 Kala ja kala


Paikallaan olo on meille lienee kauhistus ja halu nähdä uusia paikkoja on pakkomielle, niinpä päätimme vuokrata auton Espanjaan päästyämme.
Huristelimme sillä kaupunkiin nimeltä Trujillo. Aivan vahinkobongaus, mutta hyvä sellainen.
Kaupunki oli näet tunnettu kattohaikaroistaan ja niiden pesistä.

Pesiä olikin sitten joka puolella - katoilla, sähköpylväissä ja tornien päällä. Puisissa alustoissa ja metallisissa. Isoa ja pienempää.
Joten toivoa vielä on, että meidänkin risukasaan joskus joku eksyy. Koetettiin kovin mainostella pesäämme...


Trujillo - kattohaikarakaupunki

Fiat Punto 1.4 kirkui kiivetessään kovilla kierroksilla vuoria ylös. Ja alaspäin se rullasi iloisesti.
Mottona yöpaikoille oli jotakin muuta kuin tavanomaisia hotelleja. Osa otettiin vauhdissa ja osa netistä. Hintataso oli 40 euron kieppeillä per yö.


Yövyimme erikoisimman yön 24 neliöisessä mökissä, jonka neliöt oli vielä jaettu kahteen kerrokseen. Pienin ja söpöin mökki maailmassa? Kuitenkin siellä oli kaikki tarvittava.
Mökki oli keskellä ei mitään ja paikallinen maajussi lähti ajaen neuvomaan mökin sijaintia, kun se oli niin kummallisessa paikassa.

Souto da Casa
Viikunat, luumut, oliivit ja viinirypäleet kasvoivat mökin vieressä. Koirat haukkuivat ja haukat liitelivät. Jopa tikli ja västäräkki käväisivät tontilla. Joka puolella Espanjaa ruoho oli kuivanut ruskeaksi ajat sitten, samoin puut. Olisivatpa saanet edes osan meidän sateista tai Pohjoisvirtalaiset kylään. Se pariskunta kun tuppaa saamaan sateen minnepäin maailmaa vain suuntavat.

Erikoisista hotellivalikoinnista saimme välillä kärsiä. 1500- luvulla rakennetuissa kaupungeissa kun ei oltu ajateltu autoja saati parkkipaikkoja. Kadut olivat ajoittan niin kapeita, että sinne mahtui juuri ja juuri pikkuinen auto peileineen, ei muuta.
Välillä hiekkatiet olivat kuoppaisia ja maantiet kiemuraisia.
Mutta nähtiin paljon ja vielä enemmän!

Nykyisin kun harrastan kolmea ammattia (kampaaja, vaatemyyjä ja raksanainen) halusin käydä katsastamassa ainakin kahta niistä.
Vaatekauppias puhui vain espanjaa. Ja paljon. Ja nopeasti. Minkä tahansa vaatteen sainkin käteeni, oli se bueno, moi bueno tai jotain vielä parempaa. Sovitellessani Hentti sai ajankuluksi kuulla rimaskat espanjaa ja nyökkäili vain daamille sopivin väliajoin.
No lopputulos oli kuitenkin ihan kiva mekko ja hyvä mieli. Ystävällinen hän oli, vaikkei siitä mitään ymmärrettykään. Kaikki paikat joissa kävimme, olivat ei-turistikohteita ja kieli oli vain ja ainoastaan espanjaa.

Kurkkasimme myös miten paikalliset tasoittavat noita upeita kiviseiniä. Kaarevat katot ja suorat seinät ovat kuin taideteoksia. Laatoituksista puhumattakaan.
Kaipa niillä on pitkät perinteet kiven työstämisellä. Ihailtavaa katseltavaa silmille.

Koen sairastavani tuijotustautia, sillä minne ikinä menenkin, katson miten on maalattu, miten on laatotettu tai miten on paneloitu ja listoitettu. Olisiko tuon voinut tehdä toisin? Paremmin?
Hentti ottaa onneksi asiat rennommin – voi yöpyä muistamatta mistä materiaalista seinät tai lattiat oli tehty. Väreistä puhumattakaan.

Portugalissa yövyimme Atlantin rannalla olevassa pikku kaupungissa Furadourossa. Lainasimme infopisteestä polkupyörät ja poljimme metsää pitkin lähikaupunkiin Ovariin. Kävimme torilla ja nautimme aamukahvit paikallisessa kaffelassa.
Ihailimme taloja ja leppoisaa elämäntyyliä. Tänne voisi kyllä muuttaa asumaan milloin vain!


Furadouro

Furadouron kalastusvene




 Mutta kaikki loppuu aikanaan ja meille tulikin äkkilähtö. Olimme nimittäin Suomessa matkaa varatessamme niin väsyneitä monien tuntien nettisessioiden jälkeen, että olimme mielestämme varanneet paluun sunnuntaille. Vaan toisinhan se oli.


 Lauantaina luki lipuissa. Joten suuntasime perjantaina kohti Madridia ja yövyimme viimeisen yön Vicolozanossa. Noin 100 km ennen Madridia olevassa pikku kylässä. Söimme siellä reissun parhaimmat katkaravut ja mustekalat. Ja henkillökunta oli mitä hauskin, vaikke meillä yhteistä kieltä ollutkaan.








Myytävä talo Ovarissa. 70 000 ja 60 neliötä. Ei huono.


Onko ruoho sitten vihreämpää aidan toisella puolella?
Ei me vielä tiedetä Hentin kanssa, sillä siellä aidan toisella puolella on vielä niin paljon nähtävää.