ROSVOPAISTI

Eipä ole tullut laitettua rosvopaistia alusta loppuun saakka koskaan. Joku hyvämuistinen ystäväni meinasi, että olin mukana joskus vuonna yks ja kaks, mutta muistot valmistamisesta ovat kovin hämärät.

Ongelmat alkoivat heti luettuani ohjeen netistä

1.       Varasta lammas – naapuri jumankauta pitää lampaita vielä sisällä ja varastaminen on hankalaa, siis kauppaan. 1,5 kg karitsaa ja saman verran nautaa. Lisäksi koriin paljon tuoretta timjamia ja valkosipulia

2.       Laitoin lihat marinadiin – öljyä, timjamia koko puntti, valkosipulia murskattuna ja osa tungettuna karitsaan tehtyihin viiltoihin. Sekaan marinadiin suolaa, viinietikkaa ja mustapippurirouhetta.

Lihat saivat jäädä huoneenlämpöön, kello oli kymmenen aamulla.

3.       Hentti oli kaivanut kuopan, vuorannut sen kivillä ja laittoi risut palamaan kello 10.00
Kannoin risuja nuotioon, ja niitä piisasi -tonttimme on melko villiintynyt.

4.       Vailla kaksi aloin kääriä lihat paketteihin. Kostutin voipaperin ja käärin pari kieppiä. Päälle pari kieppiä foliota. Lopuksi läpimärät Turun Sanomat saivat vuorata lihapaketit.

5.       Hiillos pois kivien päältä, pohjalle kanaverkko ja sen päälle lihapaketit. Päälle 5 cm kerros hiekkaa.

6.       Ja taas uusi nuotio. Risushow jatkui aina yli viiteen. 

7.       Heitin valurautapataan bataattia, porkkanaa ja sipulia, loraus öljyä ja vettä, ennen kuin länttäsin kannen kiinni. Pata hiilloksen keskelle ja  talkoo porukka saunoi sillä välin.( Rosvoseurueeseen oli liittynyt Hannnes, Matti, Linnea ja Fredrik)

8.       Vailla kahdeksan pata nostettiin ylös ja lihat nostettiin verkon avulla ylös.

9.       Perskule, edes sanomalehti ei ollut kärventenyt – mahtaako liha olla raakaa ja bataatit sitkeitä?
Mielessäni keittelin nuudeleita ja availin tonnikalapurkkeja…

10.   Mutta, mutta. Kyllä paketista kuoriutui mureaa lihaa ja padasta meheviä vihanneksiä

Win Win – päästiin risuista eroon, talkooporukka sai ruokaa eikä sähköä mennyt tippaakaan!

PÄÄSIÄISPUUHIA

Oli ihan pakko. Ei minkään pääsiäisen tai tulevien vieraiden takia. Vaan että näkisi kunnolla pellolle.
Nimittäin pestä ikkunat. Nyt saapuu muuttolintuja sellaisella tahdilla, että maalaaminen meinaa unohtua. En ole koskaan ollut mikään lintujen bongailija, mutta Hentti on vienyt minut mukanaan siihen viimeisten vuosien aikana.

Olohuoneen ikkunanoista (nyt noista puhtaista) näkymä pellolle aikoinaan purjeveneemme kannelta merelle. Ja kun nostan pään ylös sängystä, on sama näkymä edessä ja usein upea auringonnousu kaupanpäälle. 

Kyllä ikkunoilla ja ilmansuunnan yhtistyöllä on merkitys. Ja tietty tontilla.
Keskustassa asuessa luonto ei ollut näin läsnä elämää kuin täällä landella.  

Tontti onnistuu olemaan omakotitontti ja mökkitontti samaan aikaan. Mikä ihanuus!

Nyt kun luonto alkaa herätä, tuntuvat ulkotyöt kutsuvimmilta kuin sisätyöt.
Hentti on moottorisahannut (onneksi turvahousut jalassa) puita ja pilkkonut niitä kirveellä Tulia- mittoihin.

Menipä siinä sormi mustelmillekin, hyvä ettei katkennut kitaransoittosormi kokonaan!

Minä olen siivoillut pihapiiriä ja laitellut narsisseja sinne tänne, toivoen että pakkaset eivät enää saapuisi.

Kurkipariskunta oli saapunut pellolle ja käytös oli kuin Rantasipin yökerhossa seuralaista etsiessä.
Töyhtöhyyppä on pitänyt viikon verran tonttikatselmuksia, mutta kaupungin mittamiestä ei ole näkynyt.
Tietäneekö hyyppä, että täytyy pitää aloituskokous ja suorittaa maaperätutkimus?

Tänään kävimme laittamassa pitkänsiiman ja kalastelemassa siikaa virvelillä. Tuloksetta. Palkkioksi saimme hyytävän tuulen ja raitista ilmaa.

 

Kireitä siimoja odotellessa toivotan Hyvää Pääsiäistä kaikille lukijoille

PANEELIA KATTOON VAIKO SYTYKKEIKSI?

Tänään talossamme ovat lennelleet ärräpäät, onneksi sentään vasarat ovat pysyneet käsissä.

Ostimme silloin kauan kauan sitten Puukeskuksen loppuunmyynnistä puutavaraa. Tavarat olivat varastoituna konttiin ja tammikuussa punnersimme niitä Christelin (tack) kanssa sisälle, jotta ovat varmuudella kuivia, kun niitä tarvitaan.

Nyt on vihdoin tullut se aika, kun paneelia tarvitaan makuuhuoneen kattoon.
Olen maalannut ne kevyesti Auron seinämaalilla. Maali oli erittäin helppo maalata ja kuivui nopeasti. Ja kaiken lisäksi hengittävä.

 

Maalasin kevyellä kädellä varoen maalin kerrostumista pontteihin.

Siinä maalaillessa ajattelin, että pensseli ikäänkuin kuuluu käteeni, sudinhan väriä asiakkaiden hiuksiin päivittäin ja se vasta vaatii tarkkuutta.

 

Yrityksemme laittaa paneeleita kattoon oli tuhoon tuomittu. Paneeli ei mennyt ponttiin vaikka kuinka yritimme. Henttikin jo manaili minun maalausta ” ettet nyt vaan olisi kuitenkin tunkenut liikaa sitä maalia ponttiin”.

Puhkuimme ja punnersimme paneeleita telineillä keikkuen ja hermostuimme vuorotellen. Onneksi on paksut seinät, ettei huutomme kuulu ihan suoraan tielle.

Ehdotin, jotta kokeitasiko laittaa maalaamatonta paneelia ponttiin, ihan noin kuin testiksi?
No eihän se mennyt, ei vaikka kuinka tunki, oli sitten maalia tai ei.

Konstit alkoivat olla vähissä – 144 paneelia ostettu turhaan?
Ei huvittaisi laittaa niitä polttopuiksikaan.
Nyt sitten on hiottava pontit isommiksi.P@rk@l@