KIIHDYTINTÄKÖ VAI JARRUA?

Valu oli tilattu keskiviikoksi ja laskimme, että tiistai saa jäädä hätävarapäiväksi. Jos joku tavara loppuu pyhinä tai ei valmistu ajallaan. Ja Beginkin piti tulla antamaan hyväksyntä, ennen kuin betonikakkua aletaan leipoa.

Kaikki oli kunnossa tiistaina, Begi nyökkäsi ja varmistimme vielä betonin määrän ja tuloajan. Soitimme vielä Tommille  (Ruskon betonilattia ) ja sovimme treffit talolle keskiviikoksi kello 6.30. Herregud! Saadanko me itsemme niin ajoissa sängystä ylös?

Mutta siellä oltiin ja Tommi alkoi laittaa lattikaivoja oikeaan korkoon. Jäipä meillä vielä aikaa juoda konttikahvit Tommin ja Hannun kanssa ennen betonin saapumista.

Ihanat aamun värit

Jorma, tuo meidän luottokuski, saapui ajallaan ja asetteli auton tukijalat kohdalleen toisen auton peruutellessa lähelle.

Jarrua ei tarvita näin lyhyelle matkalle, ja nyt ei ole kyse auton jarruista vaan betonin jarrusta.

Sillä nimittäin hidastetaan betonin jähmettymistä. Kun monen lautan takana olevalle Korppoon työmaalle tilataan betonia, tarvitaan siihen jarrua mukaan. Muuten tavara jähmettyisi autoon matkalla. Ja jarrua voi lisätä matkanvarrella, kunhan sitä lisää tarpeeksi ajoissa.

Kiihdytin taas nopeuttaa prosessia. Mutta meillä laitettiin normitavaraa.

Tommi otti korkoja laserilla ja Hannu kulki betonilekun kanssa. Arvioitu 12 kuutiota meni ja lisää tarvittiin hiukan. Poikien kumisaappaat ovat betonista kankeita eikä niitä uskalla pestä, etteivät taitokset aukea ja betoni pääsisi sisään.

Liipat lauloi ja tasaista tuli, paitsi kaivojen kohdalla. Pyydettiin suihkun ympärille sellaiset kaadot, että pellolta tuleva vesikin löytäisi sinne...

Sitten odoteltiin betonin kuivumista. Sen jälkeen alkoi hiertäminen, jos nyt oiken termit ymmärsin.

Tommi ajeli koneella ja Hannu kontillaan.

Iltapäivällä meillä oli lattiavalu valmis.Avot!

Hyvää työtä kaikilta.

Tommi tarkkana

Hannu liippaa

Jorma

KONTTAUSTALKOOT

Pertti, Roba ja Elias nostelivat rautaa, ei salilla vaan meidän kellarissa. Eero ja minä tutkimme piirroksia – minä korva tarkkana ohjeita kuunnellen ja Eero tuumaillen.

Hannes kulki uretaanipullolla täytellen viimeisiä koloja ja Hentti poraili betoniseinään reikiä putkille.

Kun ensimmäinen huone oli raudoitettu, alkoi kova vääntö. Vesikiertoinen lattialämmitysputki kääntyi mutkille – tiukoille ja loiville. Nippusiteet rusahtivat kiinni ja metri toisensa jälkeen lattia peittyi sinisestä muoviputkesta.Sarah ja Fredrik käväisivät katsomassa, että homma etenee ja kidnappasivat Eeron pois. Mutta sitä ennen olimme puristaneet Eerolta kaiken tiedon, mitä tarvitsemme talkoissa. Kiitos Eero hyvistä neuvoista!

Kontin iglussa oli tunnelmaa, kun survouduimme sinne kaffetunnille, saati kun taiteilimme uuniperunoiden kanssa ruokatunnilla.

Polvet ja selkä olivat koetuksella raudoitusraudan päällä kontatessa. Nuoremmilla ei ollut hätää, toisin kuin meillä vanhuksilla. Illalla ei taipunut autoon, kuin suurella avustuksella..

Saimme sunnuntain ja maanatain aikana väännettyä puoli kilometriä 17 mm putkea, nippusiteitä 500 ja raudoituverkkoa meni 15 kappaletta. Kirosanoja en laskenut. Mutta Eero ei kiroillut yhtään, sillä hän oli juuri ollut kurssilla, missä opetetaan opettajia olemaan kiroilematta.

Hankalin homma oli vääntää putket KAUNIISTI jakotukille. Kahdeksantoista putkea OIKEASSA järjestyksessä ja vielä meno ja paluupuolelle. Vaan siellä ne olivat valmiina valua varten.

Maanantaina oli niin hieno ilma, että söimme tonnikala avocadotortillat ulkona. Muurikassa palavat ylimääräiseksi jääneet laudan kappaleet iloisesti ja ruokaa saa melkoisen määrän kerrallaan.

Grilli on hyvä apu uuniperunoille ym. Ei kai raksaruoan aina niin tylsää täydy olla?

Kiitos kaikille konttaustalkoisiin osallistuneille, ilman teitä konttaisimme vieläkin.

 

 

 

 

 

 

HULLUJEN PUUHAA

Projekteista projekteihin

Olen aina kateellisena ihaillut ihmisten seesteistä elämää – koti kunnossa, syntymäpäivänä kaikki laulavat sängyn reunalla kakkuvadit kädessä ja elämä täynnä traditioita.

Itse olen tarponut elämääni projekteista projekteihin eikä loppua näy.

Hyvinkäällä kuljin sorkkarauta kädessä purkaen ja remontoiden omakotitaloa ja asuntoja.

Sama jatkui Paraisilla, Hentti-parkakin joutui projektityöntekijäksi meikäläisen tavattuaan.

Juuri kun saimme talon remontoitua katosta lattiaan, se perhana otti ja paloi.

Projekti ”muutto yllättäen” alkoi ja palattuamme takaisin taloon aloitimme uuden projektin ”Serenan varustus maailmalle”

”Serena maailmalla” oli taas iso projekti ja samalla erilainen elämäntapa. Ihana sellainen. Välillä kaipaan veneessä asumisen mukavia puolia- helppous hypätä sukeltamaan, uudet paikat ja aava meri silmien edessä.

Se tontiltamme avautuva aava maisema varmaan teki aikoinaan minuun vaikutuksen, muistutti varmaan merta jollakin tapaa. Siitä alkoi ”hanslankari projekti”

Nyt hanslankari projekti vie kaiken vapaa-ajan ja vähän enemmän.

Mikä kummallisinta, kaikki projektit ovat tulleet omasta päästä paitsi tulipalo. Eli ei voi kun katsoa peiliin, jos jurppii. Mutta kun on siunattu moisella luonteella, on sen kanssa opittava vaan elämään.

Yritän miettiä eläkepäiviä, enkä voi millään kuvitella istuvani keinutuolissa ristisanatehtäviä täytellen. Ehkä mieluummin vaellellen maailmalla uusiin paikkoihin tutustuen.

Anoppi sanookin, että hullujen puuhaa, kun saavumme iltamyöhään työmaalta. Lienee oikeassa.

Vaan kyllä se on niin, että on asioille on aina lyötävä päivämäärä ja sitten on tähdättävä siihen, että kaikki on kunnossa, kun esim kura lattiaa varten saapuu.

Niinpä tiedämme olevamme polvillaan koko sunnuntain ja maanatain raudoitusverkon päällä.

Lattialämmityskaapelit kääntyvät piirustusten mukaan mutkille ja 500 nippusidettä pääsee niitä kiinnittämään. Alla on 200 metriä sähköputkea ja päälle tulee 9 senttiä kuraa.

Että se niistä Pääsiäistraditioista...

Nauttikoon ken voi, hullujen puuhat jatkukoon!

Talo uudesta näkökulmasta

Kuin Stadiumin mainos

Melkoinen kieppi röörejä

SUOMIVAAHTO ELI FINNFOAM

Sarokkaan auto täräytti kuorman kanssa pihaan. Painoa ei ollut kuormassa paljon, mutta korkeutta kylläkin. Finnfoam- eristyslevyjä oli 300 kappaleen verran. Ja osoite alakerran lattialle.

Levyt sukelsivat ikkuna-aukosta sisälle ja päätyvät pikkuhiljaa Hentin muokkaamana lattialle.

Kaikki viemäriputkien, takan ja hormin paikat on kolottava eristelevyihin.Saha on käynyt ja sahalaitainen puukko on ollut kaverina, muotteina ovat toimineet purkit ja purnukat vuoronperään.

Ensimäinen kerros on 10 cm paksu ja sen päälle monsieur Fagerlund saa tulla paikalle asentamaan vesijohtoputket. Ne kuulema sulatetaan nykyisin levyn sisälle, joten toisen eristekerroksen latominen sujuu kuin tanssi vain sen jälkeen.

Sen jälkeen on monsieur Gustafssonin aika tulla sähköröörien kanssa. Nyt vielä on mahdollisuus miettiä, haluaako jonnekkin lisää pistorasioita, valun jälkeen se on myöhäistä.

Eli pitäisi visioida huonekalujen paikat, valot ym vielä kertaalleen. Hmmm, ei niin helppoa.

Mokia ei saisi tulla. Täytyy myöntää, että kun on päivät töissä ja sinä yhtenä vapaapäivänä sunnuntain lisäksi tulee rakennukselle, saa aina aloittaa mietinnän ihan alusta. Ikäänkuin siimat olisivat karanneet käsistä ja niitä saa aina alkaa haalia takaisin. Juuri kun kaikki on nipussa, onkin aika lopettaa ja vaihtaa työmaata.

Viikon päästä alkaakin loma ja silloin voi varmasti keskittyä enemmän rakentamiseen.

Suunnittelimme alkuun valua jo ennen pääsiäistä, mutta nähdessämme putkimiehen ja sähkömiehen kauhunsekaiset ilmeet päivämäärän kuultuaan, siirsimme sen pääsiäisen jälkeen...

Ps. Olimme kovin kultturelleja viikonloppuna. Olimme kuuntelemassa launtaina Gubbrockarnas konserttia ja tänään Cold Casen konserttia. Molemmat olivat huippuhyviä. Kyllä täällä Paraisilla on lahjakkaita kavereita.! Yes.

KEVÄTTÄ

Ihanaa, aurinko paistoi eilen! Merikotka liiteli tontin yli ja linnut pitivät konserttia.
Navetassa oli kolme kissaa..prkl, montako niitä on muutaman kuukauden kuluttua?
Eikö dejour-kissamme Magnus saa kuria reviirilleen... vai olivatko nuo 2 muuta  daameja, jotka olivat tulleet parisuhdehuutokauppaan?

Hentti parturoi - ei minun päätä vaan villiintyneen heinikon seasta löytyneitä viinimarjapuskia.
Kateellisena sitä katselin. Olisipa ihana upottaa sormet multaan ja haravoida pihaa.
Vaan sain tyytyä täyttelemään lecaharkkojen koloja, mutta vaihtelun vuoksi tein sitä ulkopuolella ja ikkuna -aukoissa keikkuen.
Naulojen maasta poimimisesta on tullut meille uusi harrastus. Löytyneillä nauloilla rakentaisi varmasti toisen talon.

Iltaisin tietokone käy kuumana- tarjouksia Finnfoamista, portaista, betonilattiasta, lattialämmitysputkista ja tulisijoista sinkoilee eteenpäin.
Sarokas on ollut yl

ivoimaisesti paras ja ystävällisin rautakauppa.Ja hinnoiltaan lompakolle sopiva.
Siitä onkin tullut hovihankkijamme monessa.

Seuraava projektimme on lattialämmitys, vesijohdot ja sähköt valun alle.
Sitä ennen Hentti käväisee keikalla Vaasa Expressillä. Elvistä, trubaduurimusiikkia ja risteilyisännän hommia. Kaikkia sopivassa suhteessa.

KATTO PÄÄN PÄÄLLÄ

Kiva, kun saimme katon pään päälle. Enää ei ole lunta tuvassa eikä alakerta lainehdi vedestä.
Piipunkohta jätettiin vielä vaiheeseen, sillä täytyy olla hiukka lämpöisempää, ennekuin pääsee muuraamaan hormia.

TIILITASOITE TT

Ihanaa. Sillä nyt pääsen minäkin ”kunnon töihin”. Kellarin harkkoseinissä riittää kolojen täyttöä ja seinien tasoittamista. Ja se on meikäläisen himohommaa.

Iso pytty kainalossa kävelin alas kellarin ovelle. Pyttyyn olin ladannut porakoneen, vispilän, muurauskauhan, 3lastaa ja leveän harjan.

Hankasin seinästä ensin kohoumat pois rahinakivellä ja poistin muurauksen aikaisia jäljelle jääneitä nauloja. Pöly oli melkoinen eikä minulla tietty ollut hengityssuojaa. Tyhmää.

Hain vettä kaivosta( vesi on siellä niin korkealla, että tarvitsee vain avata kansi ja upottaa sanko täpötäyteen kaivoon) ja kannoin muurauslaastisäkin porakoneen lähelle.
Repäisin auki säkin, kaadoin vettä ämpäriin ja aloin sekoittaa muurauslaastia veteen.

Vispasin hyvän tuntuisen taikinan ja kävin kostuttamassa sillä aikaa seinää, kun taikina vetäytyy.

Vispasin vielä kertaalleen, jotta taikina olisi tasaista.

Ämpärinä mulla oli pienehkö musta kuraämpäri, sillä ison raahaaminen on raskasta ja hankalaa.

Aloitetaan näin alkuun naismaisesti.

Taiteilin kurakauhalla kuraa tasoituslastan päälle ja pikkulastalla tungin harkkojen välejä täyteen.

Kunnon step-up siitä tuli, sillä katonrajassa olevat välitkin piti täyttää.Portaat narisivat allani, kun taiteilin yläilmoihin lastojeni kanssa.Kuraa valui alkuaikoina lastasta lattialle, kun unohdin pitää sitä vaakatasossa. Turvakengät ja housut saivat siitä osansa, menipä sitä välillä hihan suusta ruokalusikallinen puseronreunaan. Aina roiskuu, kun rapataan, vai miten se nyt meni.

Reilu tunti ja ämpärillinen. Tuhat askelta ja viisituhatta ränteen vääntöä.Hartiat huutaa varmasti halleluujaa huomenna.

Vaihteluksi sekoitin tiilitasoite TT:tä ja tasoitin eilen valmistellun harkkoseinän.

Pölyisestä iänikuisesta radiosta kuului Nova ja läästin laastia seinään.

Vajaan 10 vuoden remonttitauko teki sen, että sai taas harjoitella tekniikkaa uudelleen, mutta sieltä se löytyy pikkuhiljaa.

Lopuksi vedin kostutetulla harjalla kauniin pinnan. Nyt on teknisen tilan seinät valmiit, kun sinne aikanaan aletaan asentamaan sähkötauluja, maalämpöhärpäkkeitä etc.

Säkillisestä tasoitti 10 neliön verran seinää ja lopputulos oli ihan siedettävä – riitti ainakin tekniseen tilaan. Seuraavaksi voin vakaannuttaa kättä Hentin harrastetilaan ja Grande Finale jää sitten muihin kellaritiloihin. Siellä niitä seiniä saa katsella useimmin ja tarkemmin takkatulien lämmössä. Vaan jos ei tulos tästä parane, niin lamput saavat himmentyä....

Laskeskelin siinä tasoittaessani, että kaikkiaan tasoitettavaa pintaa sisällä on 240 neliöä ja ulkoseinissä 120.Eli ohuelti tasoitettuna ainakin 24 säkkiä tasoitetta ja 10 ämpärillistä muurauslaastia sen lisäksi.

Hipphurraa korkeat kellarit ja lecaharkot! Buu kipeät ranteet ja hartiat!

Step-upin jälkeen