Pertti, Roba ja Elias nostelivat
rautaa, ei salilla vaan meidän kellarissa. Eero ja minä tutkimme
piirroksia – minä korva tarkkana ohjeita kuunnellen ja Eero
tuumaillen.
Hannes kulki uretaanipullolla täytellen
viimeisiä koloja ja Hentti poraili betoniseinään reikiä putkille.
Kun ensimmäinen huone oli raudoitettu,
alkoi kova vääntö. Vesikiertoinen lattialämmitysputki kääntyi
mutkille – tiukoille ja loiville. Nippusiteet rusahtivat kiinni ja
metri toisensa jälkeen lattia peittyi sinisestä muoviputkesta.Sarah
ja Fredrik käväisivät katsomassa, että homma etenee ja
kidnappasivat Eeron pois. Mutta sitä ennen olimme puristaneet
Eerolta kaiken tiedon, mitä tarvitsemme talkoissa. Kiitos Eero
hyvistä neuvoista!
Kontin iglussa oli tunnelmaa, kun
survouduimme sinne kaffetunnille, saati kun taiteilimme
uuniperunoiden kanssa ruokatunnilla.
Polvet ja selkä olivat koetuksella
raudoitusraudan päällä kontatessa. Nuoremmilla ei ollut hätää,
toisin kuin meillä vanhuksilla. Illalla ei taipunut autoon, kuin
suurella avustuksella..
Saimme sunnuntain ja maanatain aikana
väännettyä puoli kilometriä 17 mm putkea, nippusiteitä 500 ja
raudoituverkkoa meni 15 kappaletta. Kirosanoja en laskenut. Mutta
Eero ei kiroillut yhtään, sillä hän oli juuri ollut kurssilla,
missä opetetaan opettajia olemaan kiroilematta.
Hankalin homma oli vääntää putket
KAUNIISTI jakotukille. Kahdeksantoista putkea OIKEASSA järjestyksessä
ja vielä meno ja paluupuolelle. Vaan siellä ne olivat valmiina
valua varten.
Maanantaina oli niin hieno ilma, että
söimme tonnikala avocadotortillat ulkona. Muurikassa palavat
ylimääräiseksi jääneet laudan kappaleet iloisesti ja ruokaa saa
melkoisen määrän kerrallaan.
Grilli on hyvä apu uuniperunoille ym.
Ei kai raksaruoan aina niin tylsää täydy olla?
Kiitos kaikille konttaustalkoisiin
osallistuneille, ilman teitä konttaisimme vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti