Miten nyt sattuikaan, että selailin taas Tori.fi sivuja
muutama päivä ennen lomalle lähtöä. Ja oli erä Karelia Classic parkettia
myytävänä, edullisesti tottakai. Ja vieläpä lähellä lentokenttää.
Sieltä ne olisi helppo noukkia autoon ennen matkalle lähtöä.
Sieltä ne olisi helppo noukkia autoon ennen matkalle lähtöä.
Vain yksi mutta- parkettien pituus 2260mm! Vaihtoehtoja
tasan kaksi. Yrittää tunkea ne Audiin ja ajaa auto kaukoparkkiin tai ottaa
kärry ja jättää koko paketti kaukoparkkiin.
Päätimme yrittää helpointa, eli ensimäistä vaihtoehtoa.
Testasimme 2300 mm heinäseipäällä ja saimme sen mahtumaan penkkienkaatojen
jälkeen sisälle. Ja koska paketteja oli viisi, uskoimme niiden mahtuvan autoon.
Hätäsuunnitelmakin oli laadittu ja siinä tapauksessa pääkaupunkiseudulla asuvat sukulaiset olisivat saaneet yllätysvierailun.
Hätäsuunnitelmakin oli laadittu ja siinä tapauksessa pääkaupunkiseudulla asuvat sukulaiset olisivat saaneet yllätysvierailun.
Mutta lähdimme siis toiveikkaina kohti Helsinkiä ja saimme
parketit autoon. Hentti on pedantti, kun kyse on kuljetuksista ja niinpä meillä
Audin vakiokalustoon kuuluu kasa sidontaliinoja.
Parketit sidottiin takaosassa oleviin koukkuihin ja etupenkkiin. Koomisen näköinen kuljetus lähti kohti lentokenttää ja vain toivoimme, ettei poliiseja olisi nurkilla.
Mutta mitäpä sitä ei tekisi säästääkseen rahaa ja nythän oli kyseessä melkein 700 euron säästö.
Kyllä silloin uskalsi ottaa pienen riskin.
Parketit sidottiin takaosassa oleviin koukkuihin ja etupenkkiin. Koomisen näköinen kuljetus lähti kohti lentokenttää ja vain toivoimme, ettei poliiseja olisi nurkilla.
Mutta mitäpä sitä ei tekisi säästääkseen rahaa ja nythän oli kyseessä melkein 700 euron säästö.
Kyllä silloin uskalsi ottaa pienen riskin.
Loma Kreikassa sujui hikoillen ja nuorimmaisen työpaikkaa
seuraillen. Ei käynyt kateeksi katsellessa urheiluohjaajan työtä moisessa
kuumuudessa.
Paluumatkalla muistui kummallinen kuorma mieleen ja hihittelimme
omaa kummallisuuttamme.
Ajomatka kentältä sujui yölliseen aikaan rauhallisesti ja huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme saaristotielle. Yes, vaara ohi. Täällä ei puoli neljän aikaan aamuyöstä liiku poliiseja.
Ajomatka kentältä sujui yölliseen aikaan rauhallisesti ja huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme saaristotielle. Yes, vaara ohi. Täällä ei puoli neljän aikaan aamuyöstä liiku poliiseja.
Muistuttelin Henttiä saaristotien erikoisesta 70km tuntinopeudesta
ja heitin vielä ilmaan, että entäs jos poliisit tulevat…
Ja kuis sitten meidän tuurilla yks kaks vilkkuivat siniset
valot auton takana. Perh@n@.
Poliisi valaisi vahvan taskulampun kanssa kummallista parkettikuormaa ja toinen kyseli ajokorttia.
Auto todettiin omaksi ja sitten ihmeteltiin, mitäs nämä parketit ovat? Halavalla kun saatiin ja köyhiä kun ollaan, oli Hentin vastaus. Ja mistäs kaukaa niitä on kuskattu? Paree olla rehelline, ajatteli Hentti ja kertoi, että ihan Helsingistä saakka näin lomamatkan kunniaksi on ne tuotu.
Niin, onkos tullut mieleen, että mitä tapahtuu, jos joutuu
jarruttamaan? Toki toki, siksi olen sitonut ne kahdesta eri kohdasta, sanoi Hentti.
Poliisi mietti hetken ja sanoi, että olkoon sitten. Ja lopuksi puhallutti ja kehui vielä parketin laatua.
Poliisi mietti hetken ja sanoi, että olkoon sitten. Ja lopuksi puhallutti ja kehui vielä parketin laatua.
Ehkä seuraavalla kerralla otamme sen peräkärryn!
Meni sitten 350 tuhatta rikki autovanhuksella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti