perjantai 25. maaliskuuta 2016

PÄÄSIÄISPUUHIA





Oli ihan pakko. Ei minkään pääsiäisen tai tulevien vieraiden takia. Vaan että näkisi kunnolla pellolle.
Nimittäin pestä ikkunat. Nyt saapuu muuttolintuja sellaisella tahdilla, että maalaaminen meinaa unohtua. En ole koskaan ollut mikään lintujen bongailija, mutta Hentti on vienyt minut mukanaan siihen viimeisten vuosien aikana.

Olohuoneen ikkunanoista (nyt noista puhtaista) näkymä pellolle aikoinaan purjeveneemme kannelta merelle. Ja kun nostan pään ylös sängystä, on sama näkymä edessä ja usein upea auringonnousu kaupanpäälle. 

Kyllä ikkunoilla ja ilmansuunnan yhtistyöllä on merkitys. Ja tietty tontilla.
Keskustassa asuessa luonto ei ollut näin läsnä elämää kuin täällä landella.  
Tontti onnistuu olemaan omakotitontti ja mökkitontti samaan aikaan. Mikä ihanuus!

Nyt kun luonto alkaa herätä, tuntuvat ulkotyöt kutsuvimmilta kuin sisätyöt.
Hentti on moottorisahannut (onneksi turvahousut jalassa) puita ja pilkkonut niitä kirveellä Tulia- mittoihin.
Menipä siinä sormi mustelmillekin, hyvä ettei katkennut kitaransoittosormi kokonaan!

Minä olen siivoillut pihapiiriä ja laitellut narsisseja sinne tänne, toivoen että pakkaset eivät enää saapuisi.

Kurkipariskunta oli saapunut pellolle ja käytös oli kuin Rantasipin yökerhossa seuralaista etsiessä.
Töyhtöhyyppä on pitänyt viikon verran tonttikatselmuksia, mutta kaupungin mittamiestä ei ole näkynyt.
Tietäneekö hyyppä, että täytyy pitää aloituskokous ja suorittaa maaperätutkimus?

Tänään kävimme laittamassa pitkänsiiman ja kalastelemassa siikaa virvelillä. Tuloksetta. Palkkioksi saimme hyytävän tuulen ja raitista ilmaa.




 
Kireitä siimoja odotellessa toivotan Hyvää Pääsiäistä kaikille lukijoille

2 kommenttia:

kanapaimenkin kirjoitti...


Odottelen täällä parin kolmensadan kilsan päässä kovasti teille sitä kattohaikaraa saapuvan pesimään.
Minulla on monta suosikkilintua, listan yläpäässä juuri tuo kattohaikara joita olen Virossa ja Romaiassa ihaillut. Toinen on iha ntavallinen peipponen joka riemun säkeillään tuo oikean kevään.
Kanahaukka perskules, oikea vanha isoaiti jättiläinen on alkanut väijyä nurkissa. Sille ei lämmintä ajatusta löydy.

Arja ja Hentti kirjoitti...

Sitä kattohaikaraa odotellessa...