Joskus sitä keksii kaiken näköistä,
ettei vaan tarvitsisi ryhtyä johonkin tylsään puuhaan.
Tänään työlistassa luki
räystäslautojen maalaus sisällä.
Tahtoo sanoa alkajaisiksi sahauspölyjen
harjaus noin 50 laudasta.
Niputus neljän pinkkoihin. Kylkien
maalaus pinkassa ja lopuksi leveän pinnan maalaus neljän setissä.
Kun yksi lauta on 14 cm leveä, on edessäni joka kerta puolen metrin
verran malattava pintaa.
Koska laudat ovat niin 5metriä pitkiä,
niitä kannattelevissa telineissä on neljä pitkää patikkaa.
Joiden alla minä poloinen joudun kumartelemaan ja pujottelemaan,
jotta saan laudat maalattua päästä päähän. Huono yhdistelmä
kipeälle polvelle ja selälle. Armoa.
Telineiden alle on laitettu suojamuovi,
jottei betonilattia sottaantuisi.
Ensimäinen kierros öljymaalilla on
raskas, vaikka maali on ohennettu, sillä pinta on melkoisen karkea.
Joten maalausliikkeen on lähdettävä ranteesta. Ja juuri se osa
kropastani on se ohkaisin!
Kun aamukahvilla ajattelinkin tätä
edessä olevaa maalausurakkaa, päätinkin aloittaa päivän
haravoinnilla. Ihanaa raikasta ilmaa ja ne tuhannet vaahteran lehdet
tuntuivat niin ihanilta verrattuna lautoihin.
Haravoinnin jälkeen siirryin pesemään
ulkohuussia. Nyt aloin huolestua, sillä se nyt on yleensä topten
listan viimeisellä sijalla.
Lounaan jälkeen oli pakko tunnustaa
itselle, ettei ne laudat itsekseen maalaudu.
Käsi niskaan ja vein itseni lautakasan
viereen.
Pölyharja heilumaan ja maalipurkki
auki. Siitä se lähti.
Maalinkäry nenässä kuuntelin, kun
Hentti koolaili saunan seiniä.
Parin sadan metrin aita-lautajuoksu
päättyi illalla kello 19.00.
Ei se niin tylsää ollutkaan, mutta
tulipahan haravoitua ja pestyä se vessanpahanen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti