Ei oo näkyny. Kattohaikaraa siis.
Vaikka muualla Suomea niitä on bongattu useitakin, jopa Paraisilla
Heisalassa. Mutta meidän pesä saa odotella asukkaitaan.
Muuten linnusto on kyllä melkoisen
mahtava siellä Sydmossa. Laulurastas (ruotsiksi puhuu vaan-
taltrast...) on istunut korkealla kuusen latvassa ja houkutellut
laulullaan siippaa itselleen. Joko se on onnistunut tai sitten
pudonnut alas,sillä laulua ei ole pariin päivään kuulunut.
Käpylintu istui toisen kuusen latvassa
ja pikkutikka rummutti sähkötolpan peltia nopeaan tahtiin- kaikilla
kevättä rinnassa ja puolison haku mielessä.
Tänään tasoittelin laastilla
kodinhoitohuoneen ikkunanpieliä ja seiniä, kun ohi lensi
kurkipariskunta. Menivät niin matalalla ja lähellä taloa, että
jäin suu auki niitä ihailemaan. Uljas näky ja mikä suhina
siivistä kuuluikaan!
Kevät on tuonut myös tullessaan
käärmeet. Kyy- ja tarhakäärme näyttäytyivät lauantaina. Ja
kyykäärme oli kuin suoraan oppikirjasta, niin selkeä siksak kuvio
sillä oli selässä.
Hentti suositteli käärmettä
siirtymään muille maille, jottei tulisi tappelua. Liekö uskonut,
kun sitä ei ole sen koomin näkynyt. Tarhakäärmeet ovat onneksi
vaarattomia ja saivat luvan jäädä tontille.
Hienot ulkoilmat ovat vetäneet meidät
ulos puutarhaan ja olemmekin siivoilleet pihaa, Eerokin joutui
huomaamattaan pihahommiin, kun erehtyi tulla tontille veljeään
morjestamaan.
Kymmenen vuoden hoitamaton tontti
teetättää töitä, mutta eiköhän tuosta jotain synny.
Löysin melkoisen kasan tarhaneilikoita
tontin laidalta,siirsin ne ja uudessa paikassa ne lähtivät hyvin
kasvamaan.
Hentti istutti tänään muutamat
perunat maahan, käännettyään ensinselkä väärällä talikon
kanssa juurakkoista maata.
Joten kaikesta edellä mainitusta
osaattekin aavistaa, ettei rakentaminen edisty hurjaa vauhtia –
mutta nautitaanpahan ainakin elämästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti