keskiviikko 19. marraskuuta 2014

PIMEITÄ PUUHIA


Pojat puhuvat eestiä keskenään ja hyvää suomea Hentin kanssa.
Kumartelevat toinen toisilleen koko päivän ajan, käsiään pyöritellen.
Yrittävät nähdä aamun hämärissä ja hemmetin huonossa valossa tekemäänsä.
Tämä lienee pimeitä hommia parhaimmillaan. Rakennustyömaan hyvän valaistuksen saamisessa on kova haaste. Halogeenit ja ledit vain häviävät pimeyteen tai jos valaisevat, niin takuulla valo tulee väärästä suunnasta ja langettaa varjon. 






Mutta siitä huolimatta pojilla on kova meno päällä – kiire painaa. Ranteet vääntävät rautalankaa vauhdilla ja raudoitusraudat siirtyvät piirustusten mukaisille paikoille vauhdilla. Laatan valu on tilattu ylihuomiseksi ja Hartelan betoniauton saapuessa pihaan on turha selitellä, että odotatko hetken, ei ole ihan vielä valmis.

Nyt varmaan ajattelit, että kirjailijahan on tullut hulluksi, kun myöntää rakennustyömaalla käytettävän pimeää tai ainakin harmaata työvoimaa.




Ehei, pojat ovat puhtaan valkoisia työmiehiä Ari Lindroosin firmasta. Ja ihan päivänvalon kestäviä työmiehiä ovatkin. Työstä tulee asianmukainen lasku ja pojat eivät turhia lorvaile. Ei tupakkataukoja eikä kännykkään puhuta. Suosittelen kaikille, jotka suunnittelevat rakentamista.
Gert ja Ain hoitavat työnsä erinomaisesti.




Hartelan auto saapui perjantaina ja kaikki oli kuin olikin valmiina.
Tässä vaiheessa täytyy vähän leuhkia. Kuski kehui työmaatamme niin pirskuleesti – oli näet hyvä tie, mitä pitkin ajaa. Useimmiten kunnon tie tehdään vasta, kun talo on valmis ja tarvetta on enää henkilöautotrafiikille. Meillä Bobbe oli tarkkana siitä, että kunnon tie tehdään ja ihan ensimäiseksi. 








 

Betonia alkoi vyöryä putkesta, Gert ja Ain tasoittivat ja tsekkasivat laserilla korkoja.
Hentti vibrasi ja Jorma huolehti, että betonia tuli tasaisesti. Ei ollut Jorma ensimmäistä kertaa kakun teossa. Ja pojatkin saivat saappaansa irti betonin vetovoimasta.

















Kaksikymmentä senttiä paksu kakku pitää sisällään 29 kuutiota betonia.
Suomi leipoo taitaa jäädä kakkoseksi kakun teossa....

Hentti ja Eva peittelivät kakun huolella ja Hentin äiti toivoi, etteivät hirvet pitäisi partyja uudella tanssilattialla.
Ja minä sain vain nähdä kuvia ja kuulla tarinan tapahtuneesta, sillä olin töissä.











Ei kommentteja: