RAKENNUSLUPAVIIDAKOSSA ENNEN JA NYT

Kumpi lienee vaikeampaa nykyisin – luvan saaminen vai itse rakentaminen? Se selvinnee myöhemmin projektin edetessä.
Mutta tässä sinulle vertailu rakennusluvasta vuonna 2014 ja 1948.

Vuosi 2014

Koska entinen karrelle palanut rakennus oli aivan liian lähellä tietä, emme voineet rakentaa entisen talon paikalle (tai tuskin olisimme halunneet aura-auton ajavan talvella lunta suihkien kahden metrin päästä talon ikkunoista)
Tontti taas on pitkä ja kapea, joka asetti talon paikalle omat vaatimukset.

Amatöörin silmillä olisimme valinneet todennäköisesti typerän paikan talolle, mutta onneksi Päivillä (arkkitehdillämme) oli siitä hyvä visio.

Paikkaa hilattiin hiukan lähemmäs tietä, jotta saisimme hyvät näköalat pellolle päin. Lakikirjoissa on omat säännökset talon etäisyydestä tien suhteen ja niinpä saimme ensi töiksemme hakea Turun ELY- keskuksesta lupaa, voisiko talon paikka olla 15.5 metriä tien keskiviivasta. Lupa saatiin, 110 euroa kiitos.

Seuraavaksi talon piirustukset matkasivat Paraisille. Paraisten Kaupunki halusi ratkaista ”suunnittelu tarve hankinnan” - kaiketi käytännössä saako/tarvitseeko tontille ylipäätään rakentaa. Vastaus oli kyllä. 390 euroa. Tackar.

Rakennuslupa ei liiku eteenpäin, ellei ole tehty maaperätutkimusta. 500 euroa ja paalutukseksi meni, savimaata hiekan alla. Perhana, rahat hupenevat ja eikä ole edes takuita, että saadaan lupa. Olisiko vanhan talon ostaminen sittenkin viisainta?
Mitä vielä? Karttapaketti Paraisten Kaupungilta. 116 euroa.

Niin ja jätevesisuunnitelma sekä energialaskelma. Jaha. Ja mistäs sellaiset tähän hätään?? Arkkitehti on oikea kultakaivos tässä vaiheessa, sillä sieltä tuli tietoa ja yhteistyökumppaneita kuin apteekin hyllyltä.
Laskut niistä vielä saamatta, mutta varma on, että satasia viuhuu. Tässä vaiheessa kukkaro oli keventynyt 1116 eurolla ja lupa-anomus oli siis pöydällä lähtökuopissa.

Mutta lupa saatiin ja se maksoi 2040 euroa. Plus tietty kaikki edellä mainitut.

Lupapapereissa on monta sivua tekstiä, mitä tarvitsemme työmaalla. Vastaavia patikkaan, sähköön ja rööriin. Ja mitä lie muuta. Sillä lakiuudistus 1.7.2014 muutti monta asiaa. Niistä sitten myöhemmin.

Vuosi 1948

Hentin isä haki rakennuslupaa 40 neliöiselle talolle Västermälöön. Piirustukset oli lyijykynällä piirretty leivinpaperimaiselle paperille ja niissä oli kaikki oleellinen – ohut viiva seinäksi, muutama ikkuna ja ovi sekä tulisijan paikka.

Paperissa leima ja teksti: Tämä piirustus liittyy rakennuslupaan, joten rakentamisessa on sitä ehdottomasti muutoksitta noudatettava ja piirustus pidettävä aina rakennustyömaalla nähtävänä.

Turussa, Työvoimapiirin toimistossa kesäkuun 17 p:nä 1948
Mainittakoon, että ovien ja ikkunoiden kohdalla oli vain suorakaiteen muotoiset aukot, ei siis mitään mallia millaiset ikkunat tahi ovet taloon tulevat.

Rakennustyöluvan takapuolella oli melkoisen hauska pykälä: Rakentamislupa annettu sillä ehdolla, että anojalla on kaikki k.o rakennuksen rakentamiseen tarvittavat rakennustarvikkeet hankittuna. Rakentamiseen ei tulla myöntämään rakennustarvikkeiden ostolupaa.
Ja tuon ehdon yläpuolella oli taulukko, jossa olisi voinut anoa esim nauloja niin ja niin monta kiloa tai rautaa niin ja niin monta kiloa tai tiiliä niin ja niin monta kappaletta. Vieressä myönnettyjen määrä.Tai ostolupa niille.

Olipahan erilaista aikaa, lieneekö pula-aikaa? Mutta ajatelkaa jos nykypäivänäkin pitäisi olla rakennustarvikkeet hankittuna… taitaisi monelta jäädä tekemättä rahojen puutteen vuoksi… budjetit kun aina on laskettu alakanttiin melkein kaikilla. Niin varmaan meilläkin…

Mutta hyvin on leivinpaperille piirretty talo pysynyt pystyssä, ilman hometta. Kyllä siihen aikaan osattiin. Kateeksi käy.