Tarina siitä,
kuinka voi tulla tontinomistajaksi
Olimme
kyläilemässä tuttavien luona vuonna 2007. Asuimme silloin Paraisilla, 1800-
luvulla tehdyssä puutalossa, jota oli remontoitu kuin Iisakin kirkkoa ja
remontti alkoi olla loppusuoralla.
Tuttavapariskunnalla oli tiilitalo, jota kateudella ihastelimme. Ulkoseiniä ei ikinä tarvitsisi maalata ja ikkunatkin olivat 1900 luvun loppupuolelta.
Olisipa ihanaa asua joku päivä uudessa kivitalossa!!!!!!
Paluumatkalla
selailin autossa tapani mukaan lehtiä. Oli sisustusta ja asuntomarkkinaa.
Kuinka silmiini osuikin Paraisilla myytävä tontti. Kaukana keskustasta eikä merikään ollut ihan vieressä, vaan parin kilometrin päässä.
Jokin sai meidät uteliaaksi ja kotiin palattuamme päädyimme netin ääreen. Ja arvata saattaa, miten siinä käy kun on kaksi impulsiivista ihmistä – sitähän lähdettiin ajelulle heti…
Kuinka silmiini osuikin Paraisilla myytävä tontti. Kaukana keskustasta eikä merikään ollut ihan vieressä, vaan parin kilometrin päässä.
Jokin sai meidät uteliaaksi ja kotiin palattuamme päädyimme netin ääreen. Ja arvata saattaa, miten siinä käy kun on kaksi impulsiivista ihmistä – sitähän lähdettiin ajelulle heti…
Tontti oli
kauniilla paikalla, mutta edellisten asukkaiden jäljiltä oli jäänyt vain kolme
karrelle palanutta rakennusten puolikkaita ja ehjä navetta. Mutta sehän ei
meitä hulluja pysäyttänyt. Päinvastoin. Näimme tontin kauneuden kaiken tuon
roinan läpi. Monien mutkien kautta päädyimme kaupantekotilaisuuteen ja siinä
sitä sitten oltiin. TONTINOMISTAJIA.
Eikä aavistustakaan koska sinne rakennetaan. Ehkä joskus purjehdusreissunjälkeen, jos lompakkoon jää mitään jäljelle.
Lupaava alku eikö totta?????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti