HUOKOLEIJONA

Hentti on nostellut hauiksillaan isokokoisia Leijonia seinille. Nimittäin Huoko Leijonia.
Levyt ovat 120 cm leveitä ja kolme metriä korkeita. Paksuudeksi valittiin 25 mm, jotta seinistä tulisi tarpeeksi tukevat.

Huokoleijona on puupohjainen kuitulevy, jolla kyky tasata huoneilman kosteutta. Eli se sitoo ilman vesihöyryä ja/tai luovuttaa kosteutta takaisin ilmaan.

Hentti ampui levyt kiinni kampanauloilla, kampaajan mies kun on.

Asunnon koko muuttuu/ pienenee silmissä, kun väliseinät alkavat olla pikkuhiljaa paikoillaan.

Minulle jäänee levyjen jatkokäsittely, jonka valmistaja neuvoo laittamaan seuraavasti:

1. Pohjustus:

Levyjen pinta maalataan ohuesti kertaalleen valkoisella pohjamaalilla tai esiliisteröidään tapettiliisterillä.
2. Maalaus:
Levyjen saumat hiotaan tasaisiksi ja tarvittaessa käytetään hieman tasoitetta levysaumoihin ja naulojen kantakoloihin.
Ohut paperinauha (esim. laskukonenauha) kastellaan vedessä ja kiinnitetään pystysaumoihin.
Levyt "tapetoidaan" makulatuuripaperilla tai tasoitetapetilla ja maalataan kahteen kertaan halutulla pintamaalilla. Pinnoitukseen voidaan käyttää myös lasikuitutapettia tai ns. maalaustapettia, jolloin saadaan hieman "rosoinen" seinäpinta maalattavaksi.
3. Tapetointi:
Jos seinät tapetoidaan struktuuri-, vinyyli- tai duplex-paperitapetilla, tehdään pohjatyöt samoin kuin makulatuuripaperia käytettäessä.
Täysin sileää ja ohutta vinyyli- tai paperitapettia käytettäessä pinnoitetaan levyt ensin makulatuuripaperilla tai tasoitetapetilla ja sen jälkeen tapetoidaan normaalisti.
Jos halutaan todella sileä seinäpinta, voidaan kuitulevyseinä ylitasoittaa pohja- ja pintatasoitteella ennen maalausta tai tapetointia. Tämä työ edellyttää yleensä ammattimiestä ja se on tehtävä tasoitevalmistajan ohjeiden mukaisesti.

Mukavin juttu oli tuo laskukonenauha. Kaipa siihen käy lämpöpaperikassanauha?

TULIA BY TULIA

 

 http://www.linnatuli.com/tiilitulisijat/tulia-tulisija

 Gyl ny passaa. On sitten tulisijat molemmissa kerroksissa.

Molempiin kerroksiin valittiinTulian valumassatakat. Alakertaan Iso- Maria ja yläkertaan Juhana.

Yksinkertainen muotoilu ja sopiva hinta teki valinnasta helpon.

Halusimme melko eleettömät ulkokuoret molempiin ja varsinkin olohuoneeseen, missä takan taakse jäävä hormi nousee monien metrien korkeuksiin.

Kellarissa takka sai mattamustan värin ja muutaman aidon Pukkilan retrolaattakehyksen.

Olohuoneen takan hylly sai myös aitoa vanhaa retrolaattaa päällensä. Muuten takka sai jäädä valkoiseksi.

Ostimme kasan kauniita Pukkilan retrolaattoja asiakkaan vanhempien kodista ja niistä saamme viriteltyä vaikka mitä. Kuusikulmaisia laattoja olemme suunnitelleen wc lattialle, värikin on ihanan tummanruskea. Ehkäpä niitä tulee takan edustallekin.

Nymannin isä&poika taas tekivät hyvää työtä, vaikkakin joutuivat keikkumaan kuuden metrin korkeuksissa. Hentti ei ollut kuulemassa tärisikö telineet Novan musiikin tahdissa vaiko polvien.

Takat lämmittävät ihanasti ja tunnelmahan on se paras juttu.

Odotan vai hetkeä kun saan raahata valmiiseen olohuoneeseen kaikki kirppismööpelit ja istua alas tulta katselemaan.

Eikä niin vaarallista vaikka tulisikin sähkökatkoja – tulisijat lämmittävät, vettä saa kaivosta ämpärillä, ulkohuussi toimii aina ja kaasuliedellä voi laittaa ruokaa.

Kaikkeen on varauduttava nykypäivänä...

Tästä se lähtee

Kurkistus sisälle

MONTA RAUTAA TULESSA

Tulin juuri De Ungas Vänner på Ålön kokouksesta. Erittäin aktiivinen yhdistys omistaa ns seurojen talon, joka on 1,5 km päässä uudesta kodistamme. Puuhaamme tansseja, tapahtumia nuorille ja lapsiperheille, jopa matkakertomusluentoja. Arvata saattaa, että värväsin Hentin sinne pitämään luentoa sy Serenassa vietetyistä seikkailuista.

Halltex pölyiset työvaatteet lojuvat varastossa, sillä Hentin raksaduuni on päättynyt. Väliseinät alkavat olla valmiit ja asunto pienenee silmissä koko ajan.

Kellarissa soi kitara, Hentti treenaa apunaan Spotify. Välillä kuulen jopa salsaa, socaa ja reggaeta,

jotka kuulema saavat soida luennon alussa kuvien kera.

Klikkaan Vaion auki ja alan kirjailemaan blogia.

Siirrän kameran kuvat koneelle ja vannon taas itselleni järjesteleväni joku päivä kuvat oikeisiin albumeihin.

 

Makuuhuoneen sängyn päällä odottaa kasa maksettuja laskuja, jotka pitäisi laittaa kansioihin.

Taloon kohdistuvat laskut täytyy lajitella huolella omiin väleihin, jotta pystyn tekemään verottajalle selonteon rakennukseen kohdistuvista työkuluista. On siinäkin lisähommaa hartiapankkirakentajille.

Vanha ovi katsoo minua kysyvin silmin, että mitä aiot minulle tehdä, ennenkuin pääsen vierashuoneen liukuoveksi. Kunpa tietäisinkin. Ovi oli niin kaunis hilseilevänä, mutta kun maalihilse rapisee pelkästään oveen koskettaessa, päätin ottaa skrapalla enimmät pois.

Ja esille tuleva väri olikin melkoisen keltainen. Sopiiko tuo tuollaisenaan meidän väreihin?

Ja miltäs lähelle tulevat 50- luvun teak ovet näyttävät sen rinnalla?

Lupasin miettiä asiaa ja luoda mielikuvia.

Kodinhoitohuoneen kaappien rungot ovat Ikeasta ja oviksi halusimme mustat vaneriovet.

Tuttu puuseppä sahasi ovet ja väritin ne mustaksi. Päälle vedin pari kerrosta Auron kovapuuöljyä. Tuli aivan upea pinta.

Hentti asensi ne eilen ja viritteli laatikon etureunat paikoilleen.

Nyt vain pitäisi ratkaista vetimet. Mustasta pyöränkumista? Nahasta? Metallinpaloista?

Seuraava vaihe väliseinien jälkeen on pienien huoneiden kattojen panelointi.

Sitä ennen on taas oksalakka-, pohjamaali- ja välihiontashow.

Ja halltexin päälle pitäisi valita viimeinen pinta – maali vaiko tapetti? Ja jokatapauksessa pitäisi laittaa tasoitetapetti.

Ihanaa, että taloprojekti etenee isoin harppauksin.

Nyt kapuan yläkertaan syömään ja morjestan ohimennessä ovelle!

YSTÄVYYDELLÄ

Emme yleensä juhli erityisesti syntymäpäiviä, isänpäiviä tai äitienpäiviä. Saati sitten ystävänpäivää.
Mutta kuitekin ystävänpäivänä tulee ajatelleeksi ystäviä.

Mielessä välähtää hetki Eevan kanssa kontallaan terassin tiilien ladonnassa.
Tai Lotan ja Teemun poppoon kanssa risutalkoissa. Tai Ansun, Arin ja Roban kanssa harkon kantotalkoissa. Tai Joulupäivänä Sarin ja Pepen kanssa nauttien rupattelusta.
Tai Sepon ja Marjaanan kanssa nauraen veneilymuistoille.

Lista olisi loputon, mutta älä uskokkaan, että emme muistaisi hetkiä sinun kanssasi!

Meillä on ollut ilo saada apua monilta ystäviltä rakennusaikana.
Ja apu voi olla myös, että ystävät ovat ottaneet meidät pois sutien ja sirkkeleiden ääreltä, sillä eihän ihminen loputtomiin jaksa.
Joten ystävä voi olla apuna monella eri tavalla!

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE
HAPPY VALENTINE
GLAD VÄNDAG

 Olipa ihana saada oikeita kortteja Hyvinkäältä ja sydämiä Varsinais-Suomesta

RUUTUINEN RAPPUKÄYTÄVÄ

Minulla on usein kuningasideoita. Ja kun siihen yhdistää peräänantamattoman ja sisukkaan luonteen ei se tiedä muuta kuin ongelmia. Hentille tai minun kropalle.

Ja juuri näin kävi rappukäytävän seinän kanssa.

Kun mietimme yli 8m korkean kuilun seinä- ja pintamateriaalia, päädyimme lopulta vaneriin.

Emme ole gyprokin ystäviä ja koska talossa on jo hirsiseinät näkyvillä, tuntui paneeli huonolta vaihtoehdolta.

Jep. Eli kellarissa 2,5 m korkea betoniseinä sai jäädä näkyviin ja loput 6m verhoillaan sitten vanerilla.

Mitäs sen jälkeen pintaan? Yksivärinen maali olisi tylsä, tapetti hankala ja kaipa sekin näyttäisi korkeassa tilassa kuin Karibian mustan aukon seinät.

Istuin ja mietin. Kyselin Hentiltä. Istuin ja katselin tulevien seinien ammottavaa tyhjää tilaa. Vision löytyminen aivoihin kestää joskus monta iltaa. Miljoona tyhjää katsetta ja otsan rypistystä.

Mutta lopulta se löysi tiensä ja dadaa – ikäänkuin se olisi ollut vain se ainoa ja oikea ratkaisu.

Siis maalaan ruutuja seinään.

Sävyn valinta on se helpoin juttu. Yleensä silmiin osuu jo ensimmäiseksi, se mihin sitten päädytään.

Pohjamaalasin. Mittasin ruudut. Teippasin. Maalasin tummemmat ruudut. Ja kaikki tämä vaakatasossa mukavalla työskentelykorkeudella. Ja voila. Ei kun seinään.

Muuten idea oli hyvä... paitsi unohdin, että vihaan naulan- tai ruuvinreikiä!

Ja niitä sitten olikin yli 250! Mutta ei kai Pertti ja Hentti niitä olisi saanut pysymään pelkällä pyhällä hengellä seinässä.

 

Kittasin. Hioin. Teippasin. Maalasin tummat. Kaikki tämä telineillä keikkuen.Kiroilin luonnettani koko eilisen illan. Miksi ei voisi ottaa rennosti jonkun osa-alueen ja antaa olla? Vaikka ne ruuvinreiät?

Kello 22.00. Kaikki tummat maalattu. Maalarinteippiä mennyt varmaan puolikilometriä. Ja huomiseksi jäisi vielä niiden vaaleiden ruutujen maalaus.

Toivotaan että teippi ja maali riittää, ennenkuin innostus menee ohi!