sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

LOMA TULI, LOMA MENI

Kahden viikon loma meni hujauksessa. Muistutti enimmäkseen työleiriä.
Sain valita maalaanko taloa tai listoja vai tapetoinko. Siivoanko, kitkenkö rikkaruohoa vaiko laittelen kirjanpitoa kuntoon.
Vältin maalamista, kun ilman kosteusprosentti oli yli 60-70  ja siirryin suosiolla sisätiloihin.


Vierashuoneen tapetti ja ensimäinen kaluste paikallaan. Retrolamppu odottaa vuoroaan.
Kirjaston tapetti

Hentti on saanut viimeisenkin listan talon ulkopuolella kiinni ja sain viimeiset naulanreiät maalattua.
Sokkeli on maalattu kertaalleen, toivon mukaan ensiviikolla sekin on valmis.
Toivon mukaan ensiviikolla sähkömies asentaa ulkovalot ja peltipojat laittavat räystäskourut ja loput ikkunapellit.


Ennen sokkelin maalausta
Nurkkalistatkin ovat paikallaan ja sokkeli kertaalleen maalattu. Vielä uusi ovi ja katos paikalleen!


Sen jälkeen alkaa tanner tömistä - ne perhanan telineet saavat luvan kaatua alas. Ja sitä on odotettu.
Vaikka talo on valmiiksi maalattu, se näyttää niin keskeneräiseltä, koska telineet rumentavat koko miljöön.

Tänään kävelimme lounaan jälkeen viinimukit kädessä ympäri tonttia ja sunnittelimme, miten maata siirretään ja minne. Osa siirtyy Belaruksella ja osaan tarvitaan kaivinkone.
Lopuksi pitäisi päättää, mitä materiaalia laitamme varsinaisen "kävelykujan" autolta ovelle ja kellariin.
Kivituhka ei houkuta, hiekka tulee  sisälle, nurmikko on hankala keväällä ja syksyllä. Ja laatoitus ei sovi  vanhanmallisen talon tyyliin. Hmmmm, ehkäpä se ajan kanssa selviää.

Kasvimaalla ei kuulu kohinaa. Ainoastaan salaatti, peruna, pavut ja yrtit voivat hyvin. Lehtikaali on mennyt parempiin suihin, valkosipulit ovat kaikonneet ja porkkaoita ei tunnu kuuluvan.
Olisiko taas oitänyt luottaa torin antimiin? Muutama tomaatti sentään on saatu maistiaisiksi.
Ei ole maanviljelijän elämä helppoa ilman myrkkyjä ja eu-tukiaisia.



 Ensimäiset kanttarellit noukittiin tänään, mustikoitakin metsässä oli yhtä paljon kuin hyttysiä.
Ja koko tontti on täynnä pieniä sammakoita, jotka vilistelevät pois jalkojen alta tontillaa kävellessä.
Kurjet syövät pellolla kauriit seuranaan.
Sitä ei jaksa olla ihmettelemättä, miten hienoa on asua maalla!





2 kommenttia:

kanapaimenkin kirjoitti...

Alkaa valmistua uljas tupanne. Onnea!
Viisi vuotta on taaksepäin ajatellen lyhyt aika, mennyt ihan hujauksessa. Ajatellen nyt vaikka sitä, että sen verran on siitä kun Serenalla lähditte seilaamaan.
Ja mitä kaikkea onkaan sitten tapahtunut. Ennen kaikkea kuinka paljon olette kokeneet ja saaneet aikaan. Toiset ne tekee ja toiset ihmettelee, niin se vaan on!
t Leena

Hentti kirjoitti...

Niinpä, kyllä niissä kokemuksissa riittää muistelemista!