Hanslankari: KAIKKI EI OLE KUIN 15 VUOTTA SITTEN

Torstai. Pyhäpäivä. Kello 13.13. Venyttelen ja valmistaudun tulevaan.

Hirsiseinille on nostettu valun suojaksi muovia metrin korkeuteen ja muovin alareunaan on niitattu 15 cm korkeudelle irrotuskaista. Lattialle levitetty keltainen 50 mm paksuinen Finnfoamlaatta teki työmaasta valoisan.

Sisälle on raahattu ja taivuteltu oviaukoista 12 kappaletta rautaista verkkoa tulevaa betonia tukevoittamaan. Kaikki ulkonevat kulmat on vahvistettu extra raudoilla. Raudat on kiinnitetty toisiinsa rautalangoilla ja varmistettu, että raudat ovat 30 cm limittäin. Ruosteiset jäljet housun polvissa ja hanskoissa muistuttavat työstä. Kaipa sitä on kasvoihinkin hipaissut hanskoilla.

Jannen (sähkärin) ja Faggen (putkarin) laittamat putket lepäävät kauniisti omilla paikoillaan ja hulahtavat kuilusta alas tekniseen tilaan. Putkia oli 50 kappaletta yhteensä, mukaanluettuna keskuspölynimurin putket, jonka väänsimme sinne Hentin kanssa. Määrästä huolimatta, mietimme, onko siellä varmasti kaikki tarvittavat röörit sähkölle, vedelle, viemärille, kaasulle ja imurille?

Wc alueelle muurasimme parinkymmenen sentin korkean kaukalon harkoista. Jos vaikka joku joskus haluaa sinne suihkun.Lattiakaivo ja hanakulmat on valmiina, sen kuin vaan ottaa käyttöön ja hommaa suihkukaapin. Jääpähän vesivahingot pienemälle alueelle...

Lattialämmityksen jakotukille piti saada paikka ja päädyimme samalla tekemään kaukalon, josta on helppo jatkaa koolauksia ylöspäin. Siis tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Haimme lattialämmitysputket kellarista, jossa pidetään vähän lämpöä päällä. Putki taipuu paremmin, jos se on lämmin. Olin varannut ämpärillisen nippusiteitä ja piirtänyt lattiälämmityskuvista itselleni selkeämmän version.

Linjoja tulisi olemaan yhdeksän (olivat tehtaalla unohtaneet kuvista yhden pois!)

Tarkoittaa käytännössä, että jakotukilta lähtee yhdeksän putkea ja palaa yhdeksän.

Lähtevä linja menee aina ulkoseinää myöden jos vain mahdollista. Tietenkin kuumin vesi ohjataan sinne.

Varasin tussin, jotta voin merkitä kuviin, kuinka monta metriä putkea olemme sinne todellisuudessa vääntäneet. Kaikki pitäisi olla valmista!

Viimeiset venyttelyt ja sitten kontalleen. Tarkistamme kuvista tuleeko putki 20 vai 30 sentin jaolla.

Yleensä ulkoseinissä tiuhempaan ja lopuissa riittää 30 sentin jaolla. Kuvista tulee mieleen lapsuuden ajan puuhakirjat, missä etsittiin labyrintistä ulospääsyä. Sormilla surataan laminoitua paperia pitkin, miten putket menevät.

Tunti per linja. Nejä tuntia kontallaan putkia taivutellen ja nippusiteitä kiristellen riittää.

Viimeksi kuin laitoimme lämmiysputkea vanhaan taloon, olimme kaiketi nuorempia.

Yhden illan ja yön aikana saimme kaiken valmiiksi yhtäsoittoa. Nyt tarvitaan monta päivää ja monta paussia. Sitä se 15 lisävuotta tekee.