lauantai 21. helmikuuta 2015

SOPIVAA SAUMAA VAI SOPIVAAN SAUMAAN?



Olen pikkutytöstä saakka tottunut katsomaan hitsauslaitteita syrjäsilmällä. Isäni oli ja on kai vieläkin kova hitsaamaan, vaan eipä ole koskaan tullut mieleen katsoa hommaa sillä silmällä.
Hentti on haaveillut hitsauksesta pitkään ja niinpä kun Paraisten Venekerho ilmoitti järjestävänsä hitsauskurssin, ei mennyt sekuntiakaan, kun olimme molemmat ilmoittautuneet kurssille.

Hitsauksesta tulee mieleen kaasupullot, silmiä suojaava maski ja ilmassa lentelevät kipinät. Palavan metallin haju ja likaiset työhaalarit.
Kurssiaamuna kaivoimme vaatevalikosta puolilikaiset työhousut ja nahkahanskat, vähän noin niinkuin jotta pääsisi fiiliksiin jo ennen kurssia...

Kurssi oli Sandfallissa, eli PVK:n tiloissa ja vetäjänä oli Hannu Lehtiö.
Aloitimme 10 hengen porukalla teorian. Minä ja Marjaana edustaen naishitsareita, Kikan keittäessä kahvia ja loput 7 oli tulevia mieshitsareita. AGA odottakoon vielä hetken, ennenkuin saadaan CV:t valmiiksi, jotta voidaan hakea duunipaikkaa.

Teoria oli suomenkielellä, mutta meidän pöytäläiset (Marjaana, minä ja Hentti) olimme liemessä ymmärtämisen kanssa. Alkuun.
Leikkuslaite,poltinputki,paineilmasäätimet,asetyleeni,kuristimet,baarit,happipeitsaus,venttiili,takatuli,happi,leikkaussuutin, Argon, välikappale.... huh huh ja mekun vaan luultiin, että hitsipilli käyntiin ja pöytää kasaamaan.

Alun ymmärtämättömyyden jälkeen ymmärsimme, että on ainakin kahdenlaista hitsausta. Hitsausta, jolla leikataan paksua metallia.Esim paloitellaan vaikka vanha Viking Linen paatti.
Ja hitsausta, jossa uhdistetään metallinpaloja toisiinsa. Vaikkapa pöytä tai hylly.

Ihmekkös tuo, jos sekoitti meidän päät,sillä olimme siis kiinnostuneita liittämään osia eikä paloittelemaan metallia.
Yleisesti ottaen kaasuvempaimilla leikataan ja sähköllä tapahtuvilla vempaimilla liitetään.
So simply.

Sähköllä toimivia laitteita oli muutamaa eri mallia ja osassa niitä metallilanka tulee masiinan sisälle, josta se tulee letkua pitkin suuttimeen (kai se sillä nimellä oli?)
Toisissa malleissa käytetään puikkoa.
Kokeilimme molempia.Pidin puikkohitsausta helpompana.

Puikko laitetaan kiinni kahvaan, josta lähtee sähköjohto muuntajaan.
Metalli levy ”maadoitetaan” kaapelilla (kai?) ja hitsattavat osat kohdistetaan toisiinsa.
Päässä tietenkin suojaava hitsausmaski, joita nykyään on automaattisia – tummenee vasta kirkkaan valon huomatessaan. Jopa salamavalo riitti siihen!
Kädessä suojakäsineet (riski, että tartut kuumaan rautaan ajatuksissasi on suuri) ja eikun hitsaamaan.

Puikolla raapaistaan kipinä ja sen jälkeen puikkoa nostetaan hivenen irti metallista ja aletaan hitsaamaan.
Jos jäät ihmettelemään liian pitkäksi aikaa, puikko liimautuu kiinni metalliin ja se on irrotettava vaikkapa pihdeillä.
Suurin vaikeus oli alkuun ymmärtää leppoisan kepeä raapaisu ja melkosen hidas hitsaus tahti.
Kiire kun on, niin lopputuloksena oli mannaryynin kokoista metallimurua. Ei sillä hylly kasassa olisi pysynyt.


KAIKILLE KIVAT HATUT JA HANSKAT




ME AND MARJAANA

ME AND CANON

ITSE MAESTRO

HENTTI

MEIKÄLÄINEN

MARJAANA


Mutta harjoitus tekee mestarin, ainakin pienen sellaisen, ja saimme loppujen lopuksi ehjääkin saumaa. Minä ja Marjaana saimme kipinän asiaan, Hentistä puhumattakaan.
Eli – kalliiksi saattoivat tulla nuo kurssit. Nyt haaveilemme omista hitsivempaimista...



Ei kommentteja: