lauantai 29. elokuuta 2015

ULKOVERHOUSTA



Istumme keskeneräisen olohuoneen ikkunan äärellä. Illallisena salaattia, lämpöiset juustovoileivät, lasillinen punkkua ja jälkkäriksi hedelmäsalaattia.
Molempien katse eksyy kokoajan pellolle, minkä yläpuolelle kuu tekee tuloaan.
Tulisiko sieltä hirvi vaiko peura vai olisiko kurkiperhe vielä vauhdissa tähän aikaan illasta?

Illalisen jälkeen tiskaan terassilla, kotapata on taas tehdyt kuumaa vettä yllin kyllin.
Päivän astiat puhdistuvat samalla kun ihmettelen illan kauneutta. Viimeiseksi puhdistuu marjasanko,jossa oli muutama litra mustikoita. Pakkasessa alkaa olla mukava määrä marjoja talven varalle.
Tuleva asuntomme on melkoisen hauskassa paikassa – samalla koti ja kesämökki. Vierestä löytyvät meri, marjat,sienet ja kaunis luonto. Voiko sitä enempää toivoa?

Eläimiä riittää vaikka muille jakaa. Tänä aamuna talomme sisällä oli harakkapariskunta.
Kumpi lienee ensin löytänyt ainoan pienen aukon oven yläpuolelta ja könynnyt sisään.
Kaveri seurasi perässä ja molemmat olivat joko niin tyhmiä, etteivät löytäneet takaisin ulos. Tai sitten niin sekaisin upeasta näköalasta, että päättivät jäädä sisään.

Oli niin tai näin, pariskunta oli syönyt mustikkaa lounaaksi ja sitä löytyi seiniltä valuvana mallina.
Molemmat olivat pöllähtäneen näköisiä, kun ulko-ovi avautui. Ei siinä jutustelu auttanut, oli vain avattava ikkunoita ja toivoa, jotta nuoripari löytäisi takaisin ulos. Toivottavasti mitään kimaltelevaa ei tarttunut pariskunnan koipiin...

Missäs vaiheessa talo on? Kysymys, joka on kaikkien ystävien huulilla tavatessamme.


Yritämme saada talon ulkopuolen valmiiksi, jotta kylmien ilmojen tullessa olisi sisähommia takataskussa.

135 mm hirren ulkopuolella on nyt siis 200 mm runkotolpat ja niiden välit on täytetty ekovillalla. Sen päälle on laitettu 25 mm paksut tuulensuojalevyt ja niiden päälle 30 mm tuuletusrimat.

Ja vaihe, jota tehdään juuri nyt on panelointi. Hirsipaneelin paksuus on 27 mm ja korkeus huimat 180 mm. Joten seinän paksuus tuolta sisäpuolelta näkyvästä hirrestä ulkopintaan tulee olemaan yli 40 senttiä! 

Sellaista se on rakentaa nykyaikana energialaskelmien aikaan...







Alimmaisen paneelin alareuna sahattiin vinoon, jotta vesi valuu hyvin pois

Alin paneeli ruuvattiin kiinni, jos joskus vaikka tarvitsee irroittaa se


Paneelit ovat NIIN hienoksi höylättyä, jotta niiden maalaminen on tuhoon tuomittu juttu.
Meillähän oli ajatus maalata talo punamultamaalilla - on tullut tarpeeksi raaputettua öljymaalia entisten talojen seinistä. Joten nyt halusimme maalin, jota tarvitsee vain lisätä.Ja mielellään mattapintaisen.

Mutta mutta mutta.. Maalausolosuhteet ovat tänäkesänä oleet surkeat ja paneelin hienous mietitytti.
Päädyimme lopulta seuraavaan ratkaisuun:

Paneelit laitetaan seinään maalaamattomina ja annetaan puun aueta rauhassa vuosi-kaksi.
Miinuksena tästä saamme kärsiä puisten rakennustelineitten mukana oloa yhtäkauan!
Asuimmepa talossa taikka ei.
Mutta ehkä se on sen arvoista.

Terveisiä teille kaikille täältä Sydmon kauniista kuutamosta





Ei kommentteja: