ELÄMÄÄ JUOKSUHAUDOISSA

Kaivinkone surisee. Telaketjut puskevat villiintynyttä maata pitkin tehden perässään taas punkkivapaata aluetta. Täytyy myöntää, etten kaipaa noita perhanan paholaisia yhtään. Niin pieni, mutta niin falski kaveri tuo punkki on. Pureutuu huomaamattomasti ihon kiinni ja on harvinaisen vaikea löytää jokailtaisessa punkkisyynissä.

Katselen telaketjuja – kukahan tuonkin ihmeen on oikein keksinyt? Ideana uskomaton, samoin kuin koko kaivinkone. Pienenpienillä joystickillä ja suurella ammattitaidolla maata saa siirrettyä miten ja minne vain haluaa. Itse kaivinkoneesta saa lasielementtejä vedettyä ja nostettua mielin määrin, jotta näkee työmaansa paremmin tai saa raikasta ilmaa. Löytyypä koneesta jopa ilmastointi.

Välillä vain katselen ihmeissäni kuinka kauha kääntyy, nousee ja liikkuu hydrauliikan avulla -millintarkasti. Ei siis ihme, jos pikkupojat jo aikoinaan halusivat kaivinkonekuskiksi, sillä minunkin on monta kertaa tehnyt mieli hypätä puikkoihin, mutta masiina taitaa olla siihen harjoitteluun liian kallis. Parempi antaa Bobben olla puikoissa.. Mutta ehkä joku päivä pääsen kokeilemaan.

Maaperä jossa kaivamme, on pinnalta hienoa ruokamultaa, mutta sen alla odottaakin mutapommi. Savea, savea ja vielä kerran savea. Se asettaa talonrakentamiselle ja jätevesijärjestelmälle omat vaatimukset. Hankalat ja hintavat.

Nyt kaivamme sitä jälkimmäistä eli jätevesijärjestelmää. Kaivinkone on kaivanut 15 metriä pitkän juoksuhaudan, jossa on hyvä seisomakorkeus.
Siellä kuilussa, missä seison Hentin kanssa saappaineni, tulevat matkaamaan kaikki meidän kummalliset aineet, mitä viemäristä liikkuu saostussäiliön(kolmion) jälkeen. Dementiälääkkeet.Buranat. Konetiskiaineet. Mahdollisen tulevan miniän mahdolliset e-pillerit. Tolut.Domestokset. Hyi kauhistus mitä me jälkeemme jätämme suodatuskentään.

Uusi kolmiomme- toimisi tilapäisasuntona...

Jätevesijärjestelmähän on ihan yksinkertainen. Sille joka sen ymmärtää. Meille entisille cityläisille se oli uusi tuttavuus ja papereita sai tavata moneen kertaan, ennen kuin hebrean ymmärsi. Ideahan on lopulta näin simppeli : Talosta lähtevä jätevesi kulkee röörejä pitkin loivaa alamäkeä pitkin tosi pikkuisen kolmion kokoiseen pönttöön, johon krouvin tavara pysähtyy odottelemaan treffejä likakaivon tyhjennysauton kanssa.

Matka jatkuu läpi putkien ja pyttyjen ja päätyy putkissa lopulta meidän juoksuhautaan, joka on täytetty soralla ja hiekalla. Viimeisestä putkesta tuleva vesi pitäisi olla kristallinkirkasta, juomakelpoista tavaraa – vai onko? 

Imeytyskenttä routaeristettiin Finnfoamilla

Bobben laaseri oli hyvä apulainen kun mitattiin korkoja ja kaatoja

Kolmion pyöreätankkurit ovat poikkeavat veneen ankkureista...

Kummallisinta minusta oli se, että tuo” kolmio” täytyi ankkuroida maahan, ettei se lennä ilmaan.
Olisipa se melkoinen näky koko pytty matkalla tavaroineen kohti avaruutta… Ja kuka haluaisi olla näkemässä sen laskeutumista?