Tänään
talossamme ovat lennelleet ärräpäät, onneksi sentään vasarat ovat pysyneet
käsissä.
Ostimme
silloin kauan kauan sitten Puukeskuksen loppuunmyynnistä puutavaraa. Tavarat
olivat varastoituna konttiin ja tammikuussa punnersimme niitä Christelin (tack)
kanssa sisälle, jotta ovat varmuudella kuivia, kun niitä tarvitaan.
Nyt on vihdoin tullut se aika, kun paneelia tarvitaan makuuhuoneen kattoon.
Olen maalannut ne kevyesti Auron seinämaalilla. Maali oli erittäin helppo maalata ja kuivui nopeasti. Ja kaiken lisäksi hengittävä.
Olen maalannut ne kevyesti Auron seinämaalilla. Maali oli erittäin helppo maalata ja kuivui nopeasti. Ja kaiken lisäksi hengittävä.
Maalasin kevyellä kädellä varoen maalin kerrostumista
pontteihin.
Siinä maalaillessa ajattelin, että pensseli ikäänkuin kuuluu käteeni, sudinhan väriä asiakkaiden hiuksiin päivittäin ja se vasta vaatii tarkkuutta.
Yrityksemme laittaa paneeleita kattoon oli tuhoon tuomittu. Paneeli ei
mennyt ponttiin vaikka kuinka yritimme. Henttikin jo manaili minun maalausta ”
ettet nyt vaan olisi kuitenkin tunkenut liikaa sitä maalia ponttiin”.
Puhkuimme ja punnersimme paneeleita telineillä keikkuen ja hermostuimme vuorotellen. Onneksi on paksut seinät, ettei huutomme kuulu ihan suoraan tielle.
Ehdotin,
jotta kokeitasiko laittaa maalaamatonta paneelia ponttiin, ihan noin kuin
testiksi?
No eihän se mennyt, ei vaikka kuinka tunki, oli sitten maalia tai ei.
No eihän se mennyt, ei vaikka kuinka tunki, oli sitten maalia tai ei.
Konstit
alkoivat olla vähissä – 144 paneelia ostettu turhaan?
Ei huvittaisi laittaa niitä polttopuiksikaan.
Nyt sitten on hiottava pontit isommiksi.P@rk@l@
Ei huvittaisi laittaa niitä polttopuiksikaan.
Nyt sitten on hiottava pontit isommiksi.P@rk@l@
Jos tekisi tukipuilla sirkkeliin sopivat ohjurit ja ajaisi panelit pystyssä sen läpi. Sillä saisi nopeasti niitä uria suurennettua millin tai pari.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista