kONTTAILUA TELINEIDEN ALLA

Nostan kasasta 25kg Weberin 137 oikaisulaastisäkin. Säkki numero 32. Raahaan sen kuistin edustalle, missä iso musta laastiämpäri odottaa porakoneen ja vispilän kanssa.

Kaadan ämpärillisen vettä ja repäisen pussin auki. Tasapainoilen pussi jalkojen välissä ja vispilä kädessä sekoitellen. Milloin pussista tulee liian hitaasti tavaraa ja milloin kiroilen, kun sitä tupsahtaa liikaa.

Sekoittelen puuroa ja kuuntelen Hentin satunnaisia huutoja ai laaav juuu. Sillä on Peltorit korvissa ja Partner juoksee sen edellä syöden ruohoa. Tuskin se mulle laulaa....

Kello oli puoli viisi perjantaina, kun saavuimme tontille. Päivä oli mennyt Turussa laattoja ja kiukaita ihmetellessä. Mutta joskus niitäkin täytyy valita. Vaikka kello oli niin paljon, sekoitin aikaa uhmaten koko pytyn laastia ja ajattelin tasoittaa sokkelia. Toiseen kertaan, jotta siitä tulisi varmasti tasainen.

Kun aikoinaan tasoitin sokkelia ensimäistä kierrosta, yksi pytyllinen riitti kahden tunnin rupeamaan. Seiniin upposi laastia paksu kerros, sillä harkot imivät sitä ahnaasti. Mutta nyt riittikin melkoisen ohut kerros! Katsoin kelloa ja valmiin laastin määrää – se ei tiennyt hyvää.

Olin haaveillut rauhallisesta illasta katkarapukasaria ja patonkia nautiskellen, mutta nyt näytti siltä, että läästin laastia hiki otsassa vielä monta tuntia.

Hentti tuli apuun, kun tasoitettava alue vain kasvoi kasvamistaan ja veti edeltä rahinakivellä epätasaisuudet pois. Minä tulin perässä kostuttaen seinää ja lopuksi tasoittaen.

Lopun viimein, kun inspis oli kova, luonne peräänanatamaton ja laastia piisasi, länsi- ja pohjoispuolet tulivat valmiiksi.

Länsipuolella oli tullut kontattua telineiden alla ja pohjoispuolella kiipeilin alumiinitikkailla laastin kanssa tasapainotellen.

Mutta valmista tuli ennen puoli yhdeksää. Sokkeli kaunis ja nurmikko kaunis. Kota padassa kuuma vettä, millä sai pestyä laastipölyt pois. Mikä fiilis!

Otsalampun kanssa laittelin terassilla katkarapupataa kaasukiekuran päällä. Hentti kattoi sisälle lautaset sekä lasit ja laittoi tunnelmaa.

Nautimme illallisen kynttilälyhtyjen valossa keskeneräisessä olohuoneessa.

Huomenna kroppa varmasti itkee, mutta se on sen ajan murhe.