LUONTO HERÄÄ

Ei oo näkyny. Kattohaikaraa siis. Vaikka muualla Suomea niitä on bongattu useitakin, jopa Paraisilla Heisalassa. Mutta meidän pesä saa odotella asukkaitaan.

Muuten linnusto on kyllä melkoisen mahtava siellä Sydmossa. Laulurastas (ruotsiksi puhuu vaan- taltrast...) on istunut korkealla kuusen latvassa ja houkutellut laulullaan siippaa itselleen. Joko se on onnistunut tai sitten pudonnut alas,sillä laulua ei ole pariin päivään kuulunut.

Käpylintu istui toisen kuusen latvassa ja pikkutikka rummutti sähkötolpan peltia nopeaan tahtiin- kaikilla kevättä rinnassa ja puolison haku mielessä.

Tänään tasoittelin laastilla kodinhoitohuoneen ikkunanpieliä ja seiniä, kun ohi lensi kurkipariskunta. Menivät niin matalalla ja lähellä taloa, että jäin suu auki niitä ihailemaan. Uljas näky ja mikä suhina siivistä kuuluikaan!

Kevät on tuonut myös tullessaan käärmeet. Kyy- ja tarhakäärme näyttäytyivät lauantaina. Ja kyykäärme oli kuin suoraan oppikirjasta, niin selkeä siksak kuvio sillä oli selässä.

Hentti suositteli käärmettä siirtymään muille maille, jottei tulisi tappelua. Liekö uskonut, kun sitä ei ole sen koomin näkynyt. Tarhakäärmeet ovat onneksi vaarattomia ja saivat luvan jäädä tontille.

Hienot ulkoilmat ovat vetäneet meidät ulos puutarhaan ja olemmekin siivoilleet pihaa, Eerokin joutui huomaamattaan pihahommiin, kun erehtyi tulla tontille veljeään morjestamaan.

Kymmenen vuoden hoitamaton tontti teetättää töitä, mutta eiköhän tuosta jotain synny.

Löysin melkoisen kasan tarhaneilikoita tontin laidalta,siirsin ne ja uudessa paikassa ne lähtivät hyvin kasvamaan.

Hentti istutti tänään muutamat perunat maahan, käännettyään ensinselkä väärällä talikon kanssa juurakkoista maata.

Joten kaikesta edellä mainitusta osaattekin aavistaa, ettei rakentaminen edisty hurjaa vauhtia – mutta nautitaanpahan ainakin elämästä...