LISÄÄ LAPSIA

Hentillä on ollut muutaman viime vuoden ajan haave. Haave, joka saa monen ihmisen kummastelemaan ja ihmettelemään. Jopa nauramaan tai hihittelemään.

Mutta oli niin tai näin, valmistelut ovat alkaneet, sillä olemme rakentaneet pesän pienokaisia varten.

Jottei lukijoilla menisi kahvi väärään kurkkuun, kyseessä on kattohaikaran pesä eikä perheenlisäyksen suunnittelu.

Asia on nimittäin niin, että Suomessa ei ole vielä yksikään kattohaikara pesinyt. Pientä yritystä on ollut mm Riihimäen tekopesään, mutta jostain syystä linnut jatkavat matkaansa Baltian maihin.

Siellä odottelevat lämpöiset ja hyvän ruoan tuoksuiset savupiiput, joihin on helppo jäädä pesimään.

Lieneekö kielikin tutumpaa?

Mutta, mutta. Nyt on Suomen Paraisille, Sydmon perukoille noussut HAIKARANPESÄ.
Asian hankintaan otettiin Bobbe. Ilme oli melkoinen, kun Hentti kertoi tarvitsevansa tolpan haikaranpesää varten!

Mutta eipä aikaakaan, kun Bobbe oli hankkinut 16 metrisen sähkötolpan, joka lyötiin maahan 2-3 metrin syvyyteen.
Sitä ennen olimme hankkineet maajussilta kärrynpyörän ja punoneet pajusta siihen koripohjaa.

Kärrynpyörä sai HL-metallissa kaverikseen putkenosan, jotta se istuisi tolpan päälle ja kestäisi myrskyt sekä myräkät. Siellä se pysyi ainakin torstaisen myrskyn.Ei ne HL-metallissa ensin uskoneen kuulemaansa, että kärrynpyörästä tulee Haikaranpesä...

Mutta hyvin pojat hitsasivat kiinni putken ja kärryllä vempain tuotiin Sydmoon.

Bobbe nosti pesän tolppineen ylös ja painoi sen tiukasti maahan.

Unohdimme laittaa pesään kiinni lapun ”vuokrattavana”, vaan nyt sitten odotellaan innolla uusia asukkaita.

Tosin suurempi todennäköisyys on voittaa lotossa kuin saada kattohaikara pesimään meille...

Mutta onpahan hauskempaa rakentaa, kun tekee hulluja juttuja välillä.

Haikaranpesä istuu maastoon hyvin, mutta voi siinä muutama niska nyrjähtää ohiajavilta.

Hentti ihailee  pesän muotoa

Pertti hioo tolppaa sopivaksi

Muutamien ärräpäiden jälkeen se on punottu valmiiksi

Se on siinä!