ONTELOLAATAT

Kiire, kiire ja kiire. Jotta kaikki olisi valmista ennen ontelolaattojen tuloa, oli pojilla kova draivi päällä.

Mutta kun keskiviikkoaamu 3.12 valkeni, oli kaikki valmista. Tietty, olihan Gert,Ain ja Hentti laskeneet siihen malliin.

Porrasaukko kellarikerroksen ja keskikerroksen välillä oli peitetty ja tuettu hyvin, ettei kukaan humahda siitä alas, ei edes betoni...

Ensin tontille saapui J.Simolan nosturi Kaarinasta. Parkkeerasi vempaimen talon viereen. Pisti tallat alas.

Nosteli ohessa tuhannen kilon ylimääräiset sementtisäkit pois sisältä. Onneksi Gert muisti asian, muuten olisi ollut kova homma saada ne ulos käsipelillä.

Seuraavaksi tontille suhahti Parman ontelolaatat puoliperävaunun kyydissä.

27 kappaletta ontelolaattoja vaakatasoon pakattuna. Melkoinen painolasti. Ja hintaa niille kertyy 5000 euron kieppeillä. Mutta tuleepahan nopiaan valmista pintaa.

Yhdeksältä nosturi alkoi nostaa laattoja, Arin huudellessa järjestystä rekan lavalta pojille .

Kuisti sai kunnian ottaa vastaan ensimmäisen laatan.Siitä seuraavat 26 löysivät paikkansa leveitten ”kynsien” kannatellessa laattoja yläilmojen halki. Gert ja Ain hoitivat vastaanoton. Hentti sitoi raudoitushäkkejä seuraavaa työvaihetta varten ja seurasi syrjäsilmällä tapahtumaa.

Puoli yhdeltätoista kaikki oli nostettu ja asennettu. Hemmetti kun kävi näppärästi.

Mutta, mutta. Aina kaikki ei käy niinkuin Strömsössä...

Parman rekka otti tiemme kurvin suoraksi ja pölähti ojan puolelle.

Siinä ei Belaruksen voimat riittäneet vetämään sitä pois.

Eikä ihmettely paljon auttanut, sillä jumiin jäänyt nosturi veloittaa 90 e tunti. Plus Alv.

Joten hädissään Hentti soitti Bobbelle. Kiltti kun on, niin tuli pyöräkuormaajalla hätiin. Sai kuin saikin vedettyä rekan pois. Vajaa kaksi tuntia siinä meni sählätessä ja nosturi odotteli taksan raksuttaessa... Pe- hanan pe-hana... Kuka tämänkin laskun lopulta maksaa?

Tieltä ei ole suistunut toistaiseksi kukaan kuski, eikä keliäkään voinut syyttää.

Mutta – summa summarum - nyt pääsi katselemaan laattojen päältä näkymää, joka on joskus olohuoneen ikkunoiden edessä.

Wau ja vielä kerran Wau.

Odotellaan vain aikaa, kun istutaan katse pellolle suunnattuna Canonin linssin läpi ja kurjet poseeraavat meille tietämättään...






Otin muutaman kuvan tontilla myöhään illalla. Oli valoisaa, sillä kuu valaisi niin hienosti.