KELLARIKERROS

No mutta – kylläpäs pankin vaihto sai vipinää ihmisiin (katso kommentit) Hyvä niin.

Ainahan asioita kannattaa pohdiskella ja kuulla muitten kokemuksia. Niistä sitten muodostuu se itselle parhaiten sopiva vaihtoehto.

Hei, mutta mennään välillä tontille.

Siellä on tapahtunut viime aikoina hurjasti!

Gert ja Ain hanslankareineen (Hentti ja minä) ovat saaneet kellarin ulkoseinät muurattua ja valettua. Onpa muutama väliseinäkin jo paikallaan.
Hauis kovana on kannettu valueristeharkkoa, betoniharkkoa, betonivaluharkkoa, lautaa, rautaa niin paljon, että ne ovat tulleet yöuniinkin.

Rautaa on mennyt kilometritolkulla ja välillä tuntuukin, että rakennamme pommisuojaa.

Lähes kaikki harkkokasat ovat hävinneet pihalta ja pian näyttää siltä, että tontille valmistuukin Sydmon ainut kerrostalo - sen verran oudolta ylöspäin nousevat seinät näyttävät pitkään matalana olleella tontilla.

Betoniauto on käynyt tontilla täyttämässä valueristeharkkoja pariin otteeseen. Varmuuden vuoksi olemme valaneet matalia kerroksia usein sen sijaan että valaisimme koko korkeuden kerralla ja ehkä huonosti. Laitetaanhan sitä ruokaakin alas mahaan useamman kerran päivässä...

Mutta kyllä täytyy myöntää,että Ari Lindroos on valinnut hyvät työmiehet itselleen! Kaikki on mennyt aikataulun mukaan ja seinät eivät ole sentintarkasti suorassa vaan MILLINTARKASTI.
Ja aikatauluhan on ollut kireä, sillä pelkäämme pakkasta.

Villikissa Magnus ja Begi ovat pitäneet hyvää kontrollia työnlaadusta.

Päivät ovat suunnilleen menneet tätä rataa:

Herätys puoli kuusi. Oli sunnuntai taikka maanantai.

Pilkkopimeässä saavumme tontille ja sytyttelemme valoja.

Gert ja Ain laittavat myllyn käyntiin ja virittelevät linjalankoja.

Minä ja Hentti pidämme huolta, että muurattavaa riittää.

Ohessa koetamme kuumeisesti miettiä, mitä vielä pitäisi huomioida, ettei vaan joku putki tai johto unohtuisi.

Siivousta piisaa. Muovia ja tyhjiä uretaanipulloja tulee urakalla, jotka joutavat roskiin.

Harmillista, kun kaikki pullot päätyvät metallinkeräyksen sijaan sekajätteeseen ,sillä pulloihin jää aina tavaraa sisälle.

Betonipöly lentää ilmassa, laikka ja saha soi, mylly käy. Pihalle unohtunut Audi alkaa näyttää betonikuorruteiselta.Kuka senkin ennättäisi pestä? Sisätilan hiekasta saisi päiväkotiin varahiekkalaatikon.

Laminoidut pohjakuvat pysyvät kuivina sateelta, mutta muurauslaastin pöly tekee niihin oman lisän.

Vetiset hanskat ja kuivuneet kädet ovat rakentajan vakiovaruste. Työvaatteet ovat betonista kankeita. Vetokejut junnaavat betonipölyn ansioista. 

Aamu seitsemästä on hervottoman pitkä aika 9 kahvitunnille, jota nautitaan kontin sisälle tehdyssä ”iglussa”.

Kontti on nimittäin pe–anan kylmä, mutta keksimme käyttää ekovilla paaleja yhteen nurkkaukseen ja Finnfoamista saimme loistavan katon. Joten pienellä lämmityksellä saamme pausseilla nauttia lämpimästä iglusta.

Ylellisyytenä kierrätyskeskuksesta ostettu mikro ja upouusi kahvinkeitin.

Työpäivät ovat kestäneet iltamyöhään, mutta se on ollut sen väärtti.

Ja sää meillä talvirakentajilla – sehän ei ole paljon poikennut alkukesän säästä. Juhannuksenahan satoi lunta. Joten meillä on asiat vielä hyvin.

Siderautoja valueristeharkkoihin

Hentin hauis kasvaa