Plarailin valokuvia ja yllätyksekseni huomasin, että onhan sitä tapahtunut.
Valokuvista näkee konkreettisesti mikä muutos on kuukaudessa, puolessa vuodessa saatikka sitten vuodessa tapahtunut.
Ja tottakai kun joka puolella taloa ja puutarhassa on niin paljon keskeneräisiä projekteja, tuntuu ettei mikään koskaan tule valmiiksi. Mutta kaipa se juttu onkin siinä, että tykkää tehdä. Ja erilaisia asioita.
Ja siinä järjestyksessä kun inspis iskee.
Tänään olin töissä ja vastapainoksi sisällä olemiselle päätin käväista mustikassa. Ja olihan siellä poimittavaa, pieni pyrähdys ja sankossa oli 3 litraa superfoodia.
Hentti on heilunut Elviksenä viimeaikoina ja istunut taksin ratissa, mutta sai kuin saikin vierashuoneen parketin asennettua valmiiksi.
Lattialle päätyi Karelian Saima parketti, tuo vanha klassikko. Koska lattia on enemmän retroa kuin antiikkia, täytyisi lattialistojen olla simppeleitä, ei uritettuja missään tapauksessa. Saisivat olla mielellään korkeitakin. Ja tietty aitoa puuta. Nyt vaan niitä metsästämään... Mottohan on, ettei mööpelit siirry ennekuin vimeinen lista huoneessa on paikallaan.
Kesän aikana linnunpönttöjen määrä on taas kasvanut. Matti oli nikkaroinut kunnonkokoisia pönttöjä ja asennus kuului tuliaisiin mukana. Mikäs voisi olla hienompaa!
Kellariin saimme asennettua iänikuisen vanhan roskalavalöydön. Naulakko on ollut aikoinaan Airiston Hotellin aulassa ja hauskinta lienee, että Hentin isä on täytellyt naulakkoa asiakkaiden hatuilla ja takeilla! Ja nyt se samainen naulakko on meidän kellarikerroksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti