MR AND MRS SINITIAINEN

N 60° 17.9718'

E 22° 7.6449'

Sinitiaispariskunta oli saanut jostakin vihiä, että tuossa osoitteessa olisi hyvä pesäpaikka.

Uutta hirttä, mahdollisuus tehdä pesästä kaksiosainen ja mikä parasta- upeat näkymät pellolle.

Pariskunta kävi pientä riitaa siitä oliko etelän puoli parempi vaiko sittenkin pohjoinen. Miehen mielestä pohjoisen puolella ei tarvitsisi hikoilla niin paljon, mutta vaimo muistutti viimekesän kylmyydestä. Varsinkin muisto lumisateesta sai miehen mielen kääntymään eteläsivulle.

Mikä tuuri meillä kävikään, sanoi vaimo, sillä meillä on peltikattokin päämme päällä. Ja että tällä kertaa saimme asunnoksi kaksion- saamme ensin astua eteishalliin ja kipittää sieltä varsinaiseen makuuhuoneeseen.

Pesään haalittiin sammalta ja kissankarvoja. Sammalhan sopi hyvin eristeeksi näin hirsitalon kylkeen, sillähän oli aina ennenkin vuorattu koteja kylmyyttä vastaan.Makuuhuoneesta muodostui pehmeän mukava ja siinä olisi hyvin tilaa jälkikasvulle.

Tontilta kuului silloin tällöin jotain vasaran ääntä, tosin aika harvoin, enimmäkseen tuo harmaatukkainen mies tuijotteli kiikareilla taivaanrantaa tai napsi kuvia oksilla istuvista linnuista. Jouduimme mekin muutaman kerran tuon paparazzin kohteeksi. Ainoa kerta kun mieheen tuli vauhtia, tapahtui kun hänen mukanaan tontille saapui nainen. Uskomattoman paljon enemmän tuo mies ähelsi sellaisina päivinä.

Päivät etenivät ja pesässä saimme hautoa viittä munaa. Poikaset kuoriutuivat ja alkoi metsästysaika.

Ruokaa tuntui uppoavan noiden viiden kitaan niin paljon kuin vain nokassaan ennätti kantaa. Silti joku jäi aina nälkäisenä huutamaan. Ei koskaan enää näin suurta perhettä, ajatteli miestiainen lennellessään pesää kohti nokka täynnä hyönteisiä. Missä välissä sitä itse ennättää lounastaa, saati levätä? Mieli tekisi liittyä tuon harmaatukkaisen kaverin seuraan tuolille ihailemaan vaan taivasta.

Eräänä päivänä pihaan saapui tuttu Audi, ja tuo nainen mukana ja olipa vielä yksi harmaatukkainen mieskin mukana. Muistuttu kovasti tätä vakiokävijää. Taitaa taas tapahtua tontilla, tuumasi vaimotiainen.

Pian peruutti iso pakettiauto pihaan, vai kutsuvatko ihmiset niitä jollain muulla nimellä? ihmetteli miestiainen. Kyydistä hyppäsi kolme nuorta miestä rivakin askelin. Pian saapui nainen ja mies lisäksi. Herranjestas, kaiken kaikkiaan 8 ihmistä! Mitä täällä alkaa tapahtua?

Kuulimme, kun pesämme ulkopuolella käytiin kovaa keskustelua laitetaanko eristettä nurkkaan vaiko ei. Ihmeteltiin, onko siellä asukkaita vai ovatko kaikki lentäneet pois. Totta hitossa pesässä on asukkaita, kaikki viisi poikasta siellä istuivat kauhun ilme naamalla. Isä, mitä täällä tapahtuu?

Sen kun tietäisin,vastasi isä. Menen ottamaan selvää.

Uutiset olivat tyrmäävät. Talon seinään aloitettiin ruiskuttaa jotain pöllyävää ainetta.Meteli oli kova ja se alkoi lähestyä meidän pesää. Se toinen harmaatukkainen mies tuli ihan pesämme viereen ja hakkasi suuren puukalikan peltikattomme yläpuolelle.

Meteli läheni ja poikaset olivat kauhusta kankeana. Eteishallista tuprusi harmaata silppua ja jokainen poikanen sai siitä uuden peruukin päähänsä.

Meteliä kesti useita tunteja ja vanhemmat yrittivät pujahtaa pesään ruoka suussa aina kun vai uskalsivat.

Kun kaikki autot vihdoin häipyivät, saimme huokaista helpotuksesta.
Poikaset aloittivat yksitellen lentoharjoitukset. Pian vanhempien mielestä aika alkoi olla kypsä.

Niinpä isätiainen saapui minibanaanilaattikkojen kanssa kotiin ja sanoi poikasille, että oli aika muuttaa.

Muutto sujui rauhallisissa merkeissä. Asunto tyhjennettiin, pehmeä pesä jätettiin varuiksi. Eihän sitä tiedä jos ensi vuonna vaikka palataan.

Juhannuksena olimme sinitiasten sukujuhlilla ja vaihtelimme kuulumisia. Serkkupoika oli tehnyt pesänsä pönttöön, serkkutyttö sen sijaan puupinon keskelle,

Ylpeänä kerroin, että meidän kaksio olikin hirsitalon ulkoseinässä.