Hanslankari: RAUTAISET MIEHET

Niittikuja 4, Naantali. Näppäilen navigaattoria – miten minustakin on tullut näin nyhverö ja mukavuudenhaluinen, että isken vain osoitteen ja sitten luotan, että sieltä se löytyy?
Kiire, kiire ja kiire. Siinäpä hyvä syy käyttää navia.

Sain käskyn ylempää, että saan mennä tilaamaan raudoitusraudat anturaa varten. Ruttuisessa lapussa oli Hentin kirjoittama osoite ja nimi. Raudoitusliike Risto Haaki olisi kohteeni tänään.

Ja kuten tavallista, asialla oli kiire ja loppukaneetiksi kuuluikin ” josko mitenkään voisit saada raudat tulemaan nopeasti Paraisille.”
Näillä polvilla ei ollut vara luottaa minihameen voimaan, eikä vanhalla Audin roppanalla paljon hurmata. Päätin kuitenkin lähteä, tulevatpahan raudat, sitten kun kaverit kiireiltänsä ennättävät ne väsätä. Tuskin voin asiaan mitenkään vaikuttaa.

Navi löysi paikan ja törmäsin ovella kohteliaseen mieheen – hässäkässä nimikin meni ohi korvien. Kaivoin nipun Juhanin tekemiä piirroksia kassista. Olisiko niin, että piirrokset ja nainen on harvinaisempi näky tontilla, kun kaveri kysäisi, olenko itse vastaava mestari. No ei nyt sentään, vaikka hyvä jos olisikin - olisin ymmärtänyt noista piirroksista edes jotain. Kaverille kuvat olivat yhtä selkeitä kuin taivas pilvettömänä päivänä.

Sain tosi ystävällistä palvelua ja uskalsinkin kysäistä, josko pääsisin kurkkaamaan pajan puolelle -
olisihan se kiva nähdä miten rauta taipuu. Arvatkaa vaan, olinko älynnyt ottaa kameran mukaan?

Pajan lattialla oli rautaa kilometritolkulla, ja kaunis ruosteinen pöly peitti paikkapaikoin lattiaa.
Raudoitusrautojen nostelusta tuli kiva kilinä ja Heikki väänsi rautaa kiinni näppärästi ympyrän muotoon. Kysäisinkin, että virkkaatko villalangasta vaihteluksi iltaisin, kun rautalanka kiertyi niin näppärästi. Kuulema joo, joka ilta. Ja tuotoksia myydään aina joulumyyjäisissä...

Huumori vaikutti olevan olennainen osa työssäviihtymista ja hyvä niin.

Rautaa oli monta sorttia. Sähkösinkittyä. Ruostumatonta. Ja harjattua. Paksua ja ohutta.
Ensin raudat pätkitiin oikeaan mittaan ja sitten taivutettiin oikeaan muotoon.

Kyselin, että tehdäänkö raudoitukset yleensä heillä valmiiksi. Ei kuulema, olisivat melkoisen isoja.
Ja nyt kun näin niitä tontilla poikain pyörittämiä valmiina, ymmäsin miksi. Melkoisia rysiä olivat ja painavia. Näinkin mielessäni raudoitusliikkeen auton silmissäni -vähän niinkuin kolmivuotis ajaisi kolmipyöräisellä viisi isoa katiskaa takaritsillä...Sen verran kookkaita ovat anturoihin tulevat rautakehikot.

Raudat tulivat Naantalista kuorma-autolla tontille nopeasti – muutama työpäivä ja sitten pääsivät Hentti ja Clintkin virkkaamaan.