PANKKITILIT TYHJIKSI

Joskus joku ajatus saa aikaiseksi tapahtumien lumivyöryn.

Näin kävi, kun ajattelin uteliaisuuttani käydä kysäisemässä korkoja eri pankeista.

Olin ilman Henttiä eikä hänellä ollut aavistustakaan, että vaimo rallattelee kyliä pitkin kyselemässä korkoja - lainaa varten.

Astuin sisään Ålandsbankiin. Hattua minulla ei ollut kouraan laittaa, mutta ajattelin, että rahaahan minä tässä ostamaan tulin ja mihin hintaan – se selviäisi vain kysymällä.
Sain ystävällisen vastaanoton ja niin hyvän palvelun, etten ollut uskoa asioineeni pankissa. Miten vielä tällaisia pankkeja on olemassa, jossa asiakas on ihminen ja tunnelma niin kotoisa?

Rahaa oli myytävänä eikä hintakaan kuulostanut kalliilta. John Lauren ja Marja-Liisa aloittivat tietämättään lumivyöryn. Nimittäin pankinvaihdon.

Pankinvaihto on aika iso juttu, monella tapaa. Vanhan aivoille tulee taas uusia tunnuslukuja ja nettipankkisysteemejä. Uudet maksukortit. Tilinumerot. Uusia papereita, jotka vaativat järjestelyjä kansioihin.

Mutta mielestäni asiat hoituivat helposti – valtakirjalla Ålandsbank lakkautti vanhat tilit ja kortit.

Uusin pankkikortteihin sai ITSE valita tunnusluvun.Wautsi!

Joten nyt on tilit tyhjennetty ja uusia kortteja koekäytetty. Hyvin toimii.
Niistä kerronkin ensi kerralla lisää.

TIILENPÄITÄ LASKEMAAN

Maanantaina tuli 22 metriä pitkä rekka pihaan (onneksi on se hyvä tie)
Purki kuormasta yli 20 lavaa harkkoja. Ja laastia 5000 kg.
Siinä on Ainille, Gertille, Hentille ja minulle hauiksen vahvistavaa.
Ja tämä on vasta alkusoittoa, sillä puolet harkoista puuttui.
Jos ei sitä olisi lähetyslistasta huomannut, olisi kai se viimeistään selvinnyt, kun kellarin seinien korkeus olisi ollut sopiva vain seitsemälle kääpiölle. Eli alle 150 senttiä.

Rekka peruutti kok matkan ja mutkan tielle!! On ne vaan ihmekavereita nuo kuskit.

Muuraus sujui pojilta nopsaan ja pian olikin 4 varvia valueristeharkkoja päällekkäin.
Niiden laadusta en pääse kehumaan, sillä osasta oli eriste irrallaan harkosta jo ennen seinään pääsyä.
Ilmoitimme asiasta  tehtaalle, ja toivotaan, jotta rikkinäisten tilalle saadaan uusia.

Pojat lähtivät kotimaahansa torstaina ja kuin tilauksesta tuli lunta!
Ei sitä ollut toivottu, mutta jos nyt joskus täytyy tulla, niin ehkä juuri silloin, kun pojat ovat vapaalla.
Tiistaina pitäisi muuraustöiden jatkua ja eiköhän se lumi siihen mennessä jo sula pois?

Tarvittiin taas nosturia...

Tästä se alkaa

Pihlajanmarjat ja lumi ovat niin kauniita yhdessä

Kissamme Mirre- Lotta rakastaa paperikasseja, tarrapaplareita ja lattiaharjoja

TULKINTAVAARA

 





  Varoitetaanko tässä naapureita ja ohikulkijoita huutovaarasta rakennustyömaalla,
 avioparin menettäessä hermonsa rakantamisen tiimellyksessä?

Vai varoitetaanko käsien likaantuvan, jos lähestyt?

Vai ryppyotsaisuudesta?

Vai onko kaveri pudonnut kaivonrenkaasta sisälle ja pyytää apua viimeisillä voimillaan?

Mielikuvitukseni taitaa olla rajaton.
Mutta tosiasiassa kyltin olemassaoloon tontillamme on  yksi ainut syy -  laki.

.

PIMEITÄ PUUHIA

Pojat puhuvat eestiä keskenään ja hyvää suomea Hentin kanssa.

Kumartelevat toinen toisilleen koko päivän ajan, käsiään pyöritellen.

Yrittävät nähdä aamun hämärissä ja hemmetin huonossa valossa tekemäänsä.
Tämä lienee pimeitä hommia parhaimmillaan. Rakennustyömaan hyvän valaistuksen saamisessa on kova haaste. Halogeenit ja ledit vain häviävät pimeyteen tai jos valaisevat, niin takuulla valo tulee väärästä suunnasta ja langettaa varjon. 

Mutta siitä huolimatta pojilla on kova meno päällä – kiire painaa. Ranteet vääntävät rautalankaa vauhdilla ja raudoitusraudat siirtyvät piirustusten mukaisille paikoille vauhdilla. Laatan valu on tilattu ylihuomiseksi ja Hartelan betoniauton saapuessa pihaan on turha selitellä, että odotatko hetken, ei ole ihan vielä valmis.

Nyt varmaan ajattelit, että kirjailijahan on tullut hulluksi, kun myöntää rakennustyömaalla käytettävän pimeää tai ainakin harmaata työvoimaa.

Ehei, pojat ovat puhtaan valkoisia työmiehiä Ari Lindroosin firmasta. Ja ihan päivänvalon kestäviä työmiehiä ovatkin. Työstä tulee asianmukainen lasku ja pojat eivät turhia lorvaile. Ei tupakkataukoja eikä kännykkään puhuta. Suosittelen kaikille, jotka suunnittelevat rakentamista.

Gert ja Ain hoitavat työnsä erinomaisesti.

Hartelan auto saapui perjantaina ja kaikki oli kuin olikin valmiina.

Tässä vaiheessa täytyy vähän leuhkia. Kuski kehui työmaatamme niin pirskuleesti – oli näet hyvä tie, mitä pitkin ajaa. Useimmiten kunnon tie tehdään vasta, kun talo on valmis ja tarvetta on enää henkilöautotrafiikille. Meillä Bobbe oli tarkkana siitä, että kunnon tie tehdään ja ihan ensimäiseksi. 

 

Betonia alkoi vyöryä putkesta, Gert ja Ain tasoittivat ja tsekkasivat laserilla korkoja.

Hentti vibrasi ja Jorma huolehti, että betonia tuli tasaisesti. Ei ollut Jorma ensimmäistä kertaa kakun teossa. Ja pojatkin saivat saappaansa irti betonin vetovoimasta.

Kaksikymmentä senttiä paksu kakku pitää sisällään 29 kuutiota betonia.
Suomi leipoo taitaa jäädä kakkoseksi kakun teossa....

Hentti ja Eva peittelivät kakun huolella ja Hentin äiti toivoi, etteivät hirvet pitäisi partyja uudella tanssilattialla.

Ja minä sain vain nähdä kuvia ja kuulla tarinan tapahtuneesta, sillä olin töissä.

ISÄNPÄIVÄN KAHVIT JA LOUNAS

Elämä kesällä ja lämmössä on helppoa. Näin kylmien ilmojen tultua kaikki muuttuu - kontti on kuin pakastin, kolea ja kostea. Vichyä saa kolistella pullosta, kun sen lämpötila lähentelee jäätymispistettä.
Säilykkeet kohmettuvat purkeissa ja kahvi jäähtyy mukissa.
Suuri laiskuus on iskeneyt, sillä emme ole saaneet aikaiseksi ostetuksi edes mikroa!!!
Joten ruoanlaitto sujuu (heikosti) grillissä.
Lounaana oli Hentin herkut eli lihapiirakka ja makkaraa, mustaksi kärvennettynä.
Kylmä juotava ei houkutellut, kun oli repinyt lautoja kylmässä ulkoilmassa.

Mutta hätä keinot keksii -  lämmitettyä vichyä teräsmukissa ja mangotkin tuntuivat mukavilta haaleanlämpöisinä.
Hentti epäili mukillisen lämmitettyä vichyä olevan ainoaa laatuaan Suomessa...Mutta joi tyytyväisenä

Isänpäiväkahvin suhteen meinasi käydä köpelösti. Kahvinkeittovempaimet olivat näet pesussa ja sinne anopin keittiöönhän ne unohtuivat.

Kahvia oli ja suodatinpusseja, siinä kaikki. Mutta himon iskiessä sitä keksii kaikenlaista.
Reikä kertakäyttömukin pohjaan, pussi siihen ja porot päälle. Vedenkeittimellä vettä päälle ja sitten vain vähän akrobatiaa.
Kakun korvasi kosteat keksit kontin varastoista.

Onneksi illalla Linnea ja Marie tulivat kylään kakun kanssa ja Hentin sisko Eva oli varustautunut myös kakun kanssa. Joten Isänpäivä oli pelastettu!  Tuplana.

ANTURA

19 kuutiota, 38000 kiloa betonia. Hitosti rautaa. Ja kaikki tuo 29 paalunnokan päällä.
Luuletko, että talomme pysyy näitten päällä?

Nyt lähdemme siivouspuuhiin -  laudat pois ja pinoon. ja kontti siistiksi.
Huomenna tulee kaivinkone täyttämään ja viemäriputkia aletaan vetämään.

Hyvää Isänpäivää kaikille!

RAUTAISET MIEHET

Niittikuja 4, Naantali. Näppäilen navigaattoria – miten minustakin on tullut näin nyhverö ja mukavuudenhaluinen, että isken vain osoitteen ja sitten luotan, että sieltä se löytyy?
Kiire, kiire ja kiire. Siinäpä hyvä syy käyttää navia.

Sain käskyn ylempää, että saan mennä tilaamaan raudoitusraudat anturaa varten. Ruttuisessa lapussa oli Hentin kirjoittama osoite ja nimi. Raudoitusliike Risto Haaki olisi kohteeni tänään.

Ja kuten tavallista, asialla oli kiire ja loppukaneetiksi kuuluikin ” josko mitenkään voisit saada raudat tulemaan nopeasti Paraisille.”
Näillä polvilla ei ollut vara luottaa minihameen voimaan, eikä vanhalla Audin roppanalla paljon hurmata. Päätin kuitenkin lähteä, tulevatpahan raudat, sitten kun kaverit kiireiltänsä ennättävät ne väsätä. Tuskin voin asiaan mitenkään vaikuttaa.

Navi löysi paikan ja törmäsin ovella kohteliaseen mieheen – hässäkässä nimikin meni ohi korvien. Kaivoin nipun Juhanin tekemiä piirroksia kassista. Olisiko niin, että piirrokset ja nainen on harvinaisempi näky tontilla, kun kaveri kysäisi, olenko itse vastaava mestari. No ei nyt sentään, vaikka hyvä jos olisikin - olisin ymmärtänyt noista piirroksista edes jotain. Kaverille kuvat olivat yhtä selkeitä kuin taivas pilvettömänä päivänä.

Sain tosi ystävällistä palvelua ja uskalsinkin kysäistä, josko pääsisin kurkkaamaan pajan puolelle -
olisihan se kiva nähdä miten rauta taipuu. Arvatkaa vaan, olinko älynnyt ottaa kameran mukaan?

Pajan lattialla oli rautaa kilometritolkulla, ja kaunis ruosteinen pöly peitti paikkapaikoin lattiaa.
Raudoitusrautojen nostelusta tuli kiva kilinä ja Heikki väänsi rautaa kiinni näppärästi ympyrän muotoon. Kysäisinkin, että virkkaatko villalangasta vaihteluksi iltaisin, kun rautalanka kiertyi niin näppärästi. Kuulema joo, joka ilta. Ja tuotoksia myydään aina joulumyyjäisissä...

Huumori vaikutti olevan olennainen osa työssäviihtymista ja hyvä niin.

Rautaa oli monta sorttia. Sähkösinkittyä. Ruostumatonta. Ja harjattua. Paksua ja ohutta.
Ensin raudat pätkitiin oikeaan mittaan ja sitten taivutettiin oikeaan muotoon.

Kyselin, että tehdäänkö raudoitukset yleensä heillä valmiiksi. Ei kuulema, olisivat melkoisen isoja.
Ja nyt kun näin niitä tontilla poikain pyörittämiä valmiina, ymmäsin miksi. Melkoisia rysiä olivat ja painavia. Näinkin mielessäni raudoitusliikkeen auton silmissäni -vähän niinkuin kolmivuotis ajaisi kolmipyöräisellä viisi isoa katiskaa takaritsillä...Sen verran kookkaita ovat anturoihin tulevat rautakehikot.

Raudat tulivat Naantalista kuorma-autolla tontille nopeasti – muutama työpäivä ja sitten pääsivät Hentti ja Clintkin virkkaamaan.

Virkkaamaan...

Melkoinen käytävä

Näillä sai kivasti mostettua kehikkoa ylös

Hentti pihalla

Hentti makuuhuoneessa, sängyn paikalla

Kaverukset Clint ja Hentti hiekkalaatikolla