Hanslankari: PUHUVA KEPPI JA 29 RASTIA

Miinus yksi. Audimme värjöttelee anopin pihalla. Syynä auton parkkipaikkaan ei ole edellisen illan kostea ilta, vaan asumme Hentin äidin yläkerrassa, retrohuoneessa, rakentamisen ajan.
Kello on vailla 7, kun starttaamme kohti tonttia.

Tänään pitäisi olla paalupaikkojen merkkaus ja paalutus ( ei muuten liity mitenkään formulakisoihin...) Mihin aikaan, ei ollut ihan varmaa, sillä joku työmiehistä oli joutunut sairaalaan. Vaan mihinkäspäs meillä olisi kiire.
Joimme odotellessa konttiaamukahvit ja seurailimme päivän valkenemista. Joskus tulevaisuudessa sitä voisi seurata olohuoneen ikkunasta!

Aamukahvit kontissa


Kaunis päivä alkamassa

Puoli yhdeksän aikoihin saapui Denis ja alkoi mittailla paalujen paikkoja.
Rakennesuunnittelijan tekemä paalukartta oli lähetetty Deniselle, joka syötti sitten tiedot autocadin ohjelmalla firman mittauslaitteelle. Settiin kuului useampia laitteita ja jalustoja.
Kysäisin ohimennen koko mittaussetin hintaa - vaatimattomat 25 000 euroa!

Itse paalupaikkoja hakeva vempain laitettiin kävelysauvaa muistutavan kepin päähän ja se puhui narisevalla naisen äänellä, mihin suuntaan keppiä täytyy siirtää, jotta oikea rastin paikka löytyisi.
Nainen ollut varmaan samassa työhaastattelussa, kuin se navigaattorin nainen.Onpa siinä Denisellä työkaveri - kuivankankealla äänellä käskyttää miestä koko päivän. Onneksi meillä oli vain omakotitalom merkkaus - ajettele kerrostalon tai jonkun ostoskeskuksen pohjien merkkausta! Rasteja on yli sata..

Koko hommaan meni reilut puoli tuntia. Ennättipä Denis siinä ajassa veistellä puusta vielä kepit, jotka lyötiin rastien keskelle, jotta merkintä pysyisi tallessa, vaikka sora siirtyisi.

Olimme melkoisen myytyjä nykypäivän tekniikkaan - kuinkahan monta tuntia olisi käsipelillä mitaten mennyt aikaa, ennenkuin oikeat paikat olisivat löytyneet?
Mikä parasta - Denis oli niin iloinen ja huumorintajuinen, että siitä tuli hyvälle tuulelle.

Kiitos Denis!